Paljain jaloin

päivis: Hesarissa oli juttu kotkalaismiehestä, joka kulkee lähes aina paljain jaloin. Artikkeli liittyi  HSTV:n uuteen Mun juttu -sarjaan, jossa ihmiset esittelevät omiksi kokemiaan asioita. Lehtijutun mukaan mies totesi muun muassa olevansa paljain jaloin rohkeampi kuin kengät jalassa.

Minulla paljain jaloin kulkeminen liittyy erityisesti lapsuuteen. Kesät kuljin ilman kenkiä varmasti enemmän kuin kengät jalassa. Olin niin tottunut paljasjalkaisuuteen, että helposti juoksin mummun ja vaarin luokse metsän poikki avojaloin. Siinä eivät risut ja männyn kävyt paljon vauhtia hidastaneet.

Paljailla jaloilla voi vaikka pestä mattoja.

Kengistä taas muistuu lapsuudesta mieleen kevät, kun ensimmäistä kertaa sai laittaa kaupungille mennessä pikkukengät jalkaan. Se kenkien kopina on erityisesti jäänyt mieleeni. Tosin ehkä muistissa on paremminkin keväiset naisten korkokenkien kopinat kuin omat lapsen kengistä lähteneet äänet.

Hieman vanhempanakin oli mukava kulkea kesällä ilman kenkiä. Ehkä se oli sen ajan tyyli. Elettiinhän hippikulttuurin kuumimpia aikoja. En muista kenenkään koskaan ihmetelleen sitä, että minä ja varmaan monet muut ikäiseni kulkivat paljain jaloin, mutta kuinkas kävikään, kun vietin yhden kesän Kiteellä sukulaisten leipomon kesätyttönä.

Auta armias miten sukulaistäti pillastui, kun hän huomasi minun kulkeneen silloisen kirkonkylän kesäisellä raitilla ilman kenkiä. Se kai tuntui hänestä lähes pyhäin häväistykseltä. En kuitenkaan jaksa muistaa tarkemmin, mikä paljasjalkaisuudessa oli niin järkyttävää. Ehkä häntä vain hävetti, jos ihmiset olisivat luulleet, ettei yrittäjäperheen sukulaistytöllä ole varaa kenkiin. Mene tiedä, mutta toiste en paljain jaloin kylille lähtenyt.

Nyt jälkeenpäin ajateltuna paljasjaloin kaupungilla kulkeminen tuntuu vähintään yhtä omituiselta kuin huopatöppösten käyttö. Niillä kuljettiin ainakin joinakin teinivuosina koko talvi. Töppösten tuotekehittely ei vielä silloin ollut niin pitkällä, että pohjia olisi ulkopuolelta vahvistettu kumipohjallisilla. Kun sää lämpeni, huopapohjat alkoivat aika tehokkaasti kastua. Ja kun talven oli kulkenut myös kovilla kaupungin asfalteilla, pohjat olivat kevään korvalla lähes puhki.

Paljain jaloin on edelleen mukava olla. Varsinkin sisällä. Aika usein lumikelillä käyn sen verran paljain jaloin ulkonakin, että ainakin sanomaan pääsee.