päivis: Kävimme viettämässä laskiaista Tuusulanjärven jäällä. Järvi äänestettiin muutama vuosi sitten Uudenmaan maakuntajärveksi. Talvisaikaan en järvellä ole ennen käynytkään. Kesällä vuosia sitten sen sijaan olen siellä uinut useinkin ja pari kertaa olemme siellä myös veneilleet. Hyvässä muistissa on vielä vappumelonta kumikanootilla Koskenmäen mattolaiturilta pitkin järvestä laskevaa Tuusulanjokea kotilammille Myllykylään.
 |
| Tuusulanjärven jäällä Gustavelundin edustalta löytyy napakelkka. |
Olen nähnyt kuvia Tuusulanjärvelle tehdystä latu- ja luistelu-urasta. En osannut kuvitellakaan, että järvi on pitkän lämpimän jäljiltä tälläkin hetkellä luistelukunnossa. Hiihtäjiäkin oli paljon liikkeellä. Moni heistä poikkesi myös eduskuntavaaliehdokas Ruut Sjöblomin vaaliteltalle syömään lohisoppaa. Ruut taustajoukkoineen oli tuonut teltan jäälle kirkon rantaan. Hyvä idea ja kaiken lisäksi sääkin salli eduskuntaan halajavaa teologia.
 |
| Ruut Sjöblom tapasi uusmaalaisia äänestäjiä järvelle pystytetyssä vaaliteltassaan. |
Ihmisillä on kotikunnissaan (minun tapauksessani siis asuinkunnassa, koska olen laukaalainen) laillani paljon paikkoja, joiden tietää olevan olemassa, mutta joissa ei tule käytyä. Omalla käymätön kotiseutupaikka -listalla kärkisijoilla ovat Tuusulan museot.
Halosenniemessä olen käynyt silloin, kun en vielä osannut kuvitellakaan joskus asuvani Tuusulassa. Aleksis Kiven kuolinmökin olen käynyt katsomassa ulkoa päin. Taidenäyttelytkin ovat jääneet kokematta. Lottamuseon rakennuksessa sentään olen vieraillut. Kenties en ole poikkeus. Ehkä koulut sentään huolehtivat siitä, että nuorempi polvi käy opetussuunnitelman puitteissa tutustumassa kotiseutunsa avainkohteisiin. Siitäkin tietysti voi olla montaa mieltä, mitä ne avainkohteet ovat.
Jos itse vaikka aloittaisi ruumiin kulttuurista käymällä Tuusulan uimahallissa, niin samalla voisi kokea myös
taide-elämyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti