Keilaamassa

päivis: Lomaviikko kotimaassa on jo yli puolivälissä. On ollut ihan leppoisaa, jos ei ota huomioon pauketta, joka syntyi Merikonttikodin seinissä pakkasen hieman kiristyessä. Vastaavaa emme viime talvelta muista, joten paukkeen alettua aamuyöstä ensimmäinen oletus oli, että joku on tullut heittelemään suuria kiviä kotimme ulkoseiniin. Meteoriittisadekin oli pois suljettu vaihtoehto, kun pauke vain jatkui ja jatkui. Jännä ilmiö, kun pakkasta oli sentään enimmillään alle 10 astetta.



Jorman tyylinäyte.

Riisikeittimen ensimmäisen koekäytön lisäksi tällä viikolla ensikertainen kokemus - tavallaan - oli keilaamassa käynti. Viime vuoden puolella kaivoimme Jorman kanssa vuoden lopussa vanhenevat kulttuuri- ja liikuntasetelimme ja varasimme muutaman keilailutunnin heti Thaimaan reissumme jälkeiseen aikaan.

Olen keilannut kouluaikoina. Jyväskylän Tyttölyseon lähellä oli keilahalli, jota koulu hyödynsi liikuntatunneilla. Silloin vielä laskettiin kaadot käsin ja keilatkin taidettiin nostaa ihmisvoimin takaisin paikoilleen. Sen jälkeen olen keilannut kerran noin vuosi tai pari sitten. Siitä jäi mieleen kipeytynyt käsi.

Tänään saimme Tuuskeilaa-nimisessä hallissa lyhyen opastuksen lajin saloihin. Voi olla, että edelliskerralla en edes laittanut oikeita sormia keilapallon reikiin. Ja mahdollisesti silloin käyttämäni pallokaan ei ole ollut oikean kokoinen. Ei ihme, että käsi kipeytyi. Tosin se on kuulemma ihan mahdollista, vaikka kaiken osaisi tehdä oikeinkin. Koville nimittäin joutuvat monet sellaiset käden lihakset, joita normaalisti ei tule käytettyä.

Astuin monta heittoa yli, kun en huomannut olla tarkkana. Jokunen heitto meni ränniin, mutta pari kertaa onnistuin myös saamaan kaikki keilat kerralla nurin. Silti Jorma, joka ei ole koskaan ennen keilannut, voitti minut.