Täyden tasa-arvon tavoittelu vei joskus karille

jormas: Minä jatkan hieman päiviksen keilakirjoitusta. Meillä oli tosiaan entisen työnantajani antamia liikunta- ja kulttuuriseteleitä, jotka osaltani olisivat menneet ja menivätkin vanhaksi vuoden vaihteessa. Piti joko antaa mennä tai sitten pohtia mitä niillä tekisi. Sen tiedän, että moni Sininauhasäätiössäkin myi ne. Näinhän ei luonnollisesti olisi saanut tehdä, sillä setelit ovat henkilökohtaisia.
Edessä oli oma mielenkiintoinen projektinsa. Että missä voisi harrastuksensa maksaa etukäteen, sillä olimme vuoden vaihteen kaukomailla, joten varsinainen harrastaminen piti siirtää tämän vuoden alkuun.

Ensin käytiin Jumbon Flamingon elokuvateatterikeskuksessa, että voidaanko ostaa leffalippuja muutama kappale kulttuuriseteleillä ja käyttää kolmen kuukauden kuluttua. Ei voida.
Sitten menin Tuusulan Tenniskeskukseen saman kysymyksen kera, että jos pelattaisiin jonkun kuukauden kuluttua squashia, sulkapalloa tai tennistä. Ei käy sanoi toimitusjohtaja Havulinna ja täydensi, että meistä omistaa kunta yli 50 %. En malttanut olla sanomatta, että jos et olisi kunnan konsernin palkkaama toimitusjohtaja, vaan tuloksesta leivän saava yksityisyrittäjä, niin kyllä sopisi.
Joten kun viereisessä entisessä hiekkakuopassa oli yksityinen Tuuskeilaa, niin jo passasi. Ja keilakengät käyttöön kaupanpäällisiksi ainakin ensimmäisellä kerralla. Joten me keilasimme ja ensi lauantaina hohtokeilaamme, mitä se sitten lieneekään.

Kyseessä ei ole Sininauhasäätiön uima-allas,
vaan käytössämme halutessamme oleva

Mutta takaisin työnantajan maksamiin seteleihin. Sininauhasäätiössä ei aikana, jolloin olin boss, moista vääristymän mahdollistavaa käytäntöä ollut. Mutta oli muuta. Oli aamulenkki ja muutakin liikuntaa tenniksestä sulkapalloon ja kävelystä uintiin kaikille halukkaille, joka voitiin yhdistää ja toteuttaa osin työ- ja osin vapaa-aikana. Lystin maksoi aamupaloineen, joka nautittiin Säätiön oman sauna- ja uima-allas osaston yhteyteen tekemässäni Sinibaarissa. Liikuttiin ja hoidettiin ruumiillista hyvinvointia. mutta myös henkistä. Puhuttiin työasioita ja kaikkea taivaan ja maan väliltä. Koimme olevamme sen aikaisen sloganin mukaan "Sininauhasäätiö olemme me".

Mutta moneen juttuun tulee mukaan kateus ja muu pahoinvoinnin levittäminen. Kun pomo vaihtui, jonka mielestäni oli tässä asiassa liikaa mieliksi väärään suuntaan, oli maaperä otollinen huonolle muutokselle. Tuli kulttuuri- ja liikuntasetelit, jotta kaikki voivat harrastaa omalla ajallaan työnantajan piikkiin liikuntaa, kulttuuria tai vilppiä. Sillä jos ei harrastanut kumpaakaan, ei myöskään kuitannut seteleitä työnantajalta. Tai kuittasi ja myi työtovereilleen tai muille.

Missä sitten toteutui tasa-arvo, ei ole selvinnyt minulle eikä muille. Ja Säätiön monta sataatuhatta euroa maksava allasosasto on ollut siitä lähtien käyttämättä ja vailla vettä. Kukaan ei toimisi omilla rahoillaan näin, mutta kun maksu tulee tavalla tai toisella yhteiskunnan varoista, on moinen mahdollista.

Sen verran pitää oikaista päiviksen kirjoitusta, etten olisi keilannut koskaan. Olen minä. Hyrylän aliupseerikerholla oli aikoinaan pienoiskeilarata, jota minäkin vähintään muutaman moukun laitaisessa käytin. Ja aamulla muisteltiin, että keilattiinko, saatiinko porttikieltoa ja lainattiinko rahaa. Ja jos kyllä niin keneltä.