Yhtenä selityksenä itselleni ja muille olen tarjoillut, että meidän itsetuntomme on rakennettu kovin repaleiselle pohjalle. Lyhyeen itsenäisyyteemme mahtuu monta sotaa ja kumppaneitakin niissä. Yhtään sotaa emme ole tainneet koskaan voittaa, mutta olemme silti itsenäinen kansa ja maa. Jonka saimme Venäjältä ehkä vähän samaan tapaan kuin Ukrainakin aikoinaan Krimin.
Jostain syystä meidän on vaikea kaivella oikein aitoja suomalaisia asioita, joista voisimme olla ylpeitä tai edes hyvillämme. Tai sitten niitä ei ole. Järvet tietty on, Lappi samoin ja puhdas luonto sekä jokamiehen oikeudet ja niin edelleen, joten onhan niitä. Tosin edellä mainituista olemme luoneet vain jokamiehen oikeudet.
Jotka nekin taitavat tosin olla vähän niin tai näin, jos niitä käyttävät thaimaalaiset marjanpoimijat Lapin hillasoilla. Osa suomalaisista on nimittäin sitä mieltä, että mädätköön marjat mieluummin metsään. Sillä meidän oivan perusturvan kyllästämät suomalaiset eivät soille hyttysten syötäväksi lähde. Tulkoon kuitenkin selväksi, että olen ylpeä suomalaisuudestani, vaikka sukuni onkin tullut Tanskasta 1700-luvula. Siellä aikoinaan pari eri talojen huutolaislasta rakastuivat aikuistuttuaan toisiinsa.
Koska värit muistuttivat Neuvosto-Venäjän ja Suomen kansanvaltuuskunnan käyttämiä, päätettiin käyttää eriväristä lippua. Tuli siniristilippu, jota olivat aiemmin käyttäneet Suomessa autonomian aikana lähinnä pursiseurat. Olen myös kuullut, että Ahvenanmaan lipun punainen väri tulee edellä mainitusta lipusta ja Suomen vaakunasta.
Mutta entäpä Maamma-laulu sitten, jota muun muassa rinta rottingilla seisten laulamme joulukuun 6. päivä? Onko edes se suomalaista?
Maamme (ruots. Vårt land) on Suomen kansallislaulu. Sen kirjoitti Johan Ludvig Runeberg ruotsiksi vuonna 1846 Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäiseksi runoksi, ja sen sävelsi Fredrik Pacius vuonna 1848. Tosin Suomen lainsäädännössä ei ole mainintaa virallisesta kansallislaulusta, toisin kuin esimerkiksi Suomen lipusta ja vaakunasta.
Jopa eduskunnassa on ehdotettu, että kansallislauluksi pitäisi vaihtaa Jean Sibeliuksen Finlandia.On myös tehty lakialoite sekä Maamme-laulun että Finlandian asettamisesta viralliseksi kansallishymniksi. Yhdeksi syyksi Finlandiaan vaihtamiseksi on esitetty, että Paciuksen sävellystä käytetään myös Viron kansallislaulussa Mu isamaa ja siinä on samantyylinen sanoitus. Virossa sävelmää on laulettu kansallislauluna jo vuonna 1869 Tarton laulujuhlilla. Suomessa Maamme vakiintui vasta 1900-luvun alussa kansallislauluksi.
Mutta mitä mieltä olette? Mikä olisi sellaista suomalaisuutta, joka on taatusti itsenäisestä Suomesta lähtöisin?
5 kommenttia:
Ehdotan: suomen kieli ja ruisleipä
aidoiksi suomalaisiksi asioiksi.
Suomea on näillä(kin) main puhuttu jo tuhansia vuosia ennen ruåtsia ja venättä, ruista-leipääkin on kaluttu ikenet kipeinä lähes yhtä kauan.
"Itsenäisen" Suomen keksintöjä ei montaa ole, mutta mainittakoon näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa vaikkapa maailman ensimmäiset modernit keskitysleirit, joilla tapettiin nälkään ja tauteihin kymmeniä tuhansia, naisia ja lapsiakin sisällissodan "voittajan" toimesta.
Sodassa kun on vain ja ainoastaan häviäjiä. Vimeinen paikallinen massamurha tuotti puoli miljoonaa koditonta pakolaista; mittaamatonta kärsimystä, vuosikymmenten hiljaista tuskaa. Se kaikki kipu purkautuu väkisinkin, jossei ensimmäisessä, niin toisessa tai kolmannessa sukupolvessa.
Joku persuilee ja tekee heikon itsetuntonsa uhrina narsistisesti kiusaa itseään heikommiksi mielikuvittelemilleen, joku toinen kaataa tuskansa näennäisesti yhteiskuntavastaisina tekoina itseään rikkaammiksi luulemilleen. Kolmas tuhoaa enemmän ja vähemmän hiljaisesti joukkoon sopimattoman minänsä päihteillä.
Jonkinlainen Uuden Suomen tuotekehittely lienee tosin käynnissä, sillä erityisterveydenhuollon, mm. päihdehuollon lakkauttaminen narkomaaneilta ja sosiaalisen tukityön esim. alkoholistien perheiltä sekä mielenterveystyön siirtäminen ns. avohoidon (luetaan: heitteillejättö) piiriin tulee varmuudella tuottamaan uutta innovaatiota po. sektorilla *ei niin kovinkaan pitkällä* lähitulevaisuudessa.
Hyvää Joulua ja laita pari makkaraa nelijalkaisille ystävillemme. Ihmiskunnalla on pysyvä ystävyys- ja avunantoliitto koirien kanssa, sitä ei käy rikkominen minkään sortin välinpitämättömyyden vuoksi.
T: Satunnaisen viisas lukija
Itsenäisen Suomen aidoin luomus -kirjoitus on saanut blogihistoriamme pisimmän kommentin. Kiitos siitä.
Täytyi lukea pariin kertaan, josko minulle olisi auennut mikä siinä oli aitoa ja ainutlaatuista Suomea. Ei auennut.
Arvon kommentaattori käytti nimimerkkiä "satunnaisen viisas lukija". Ehkä tyhmyys aiheesta ei istu minun päässäni, vaan viisaus ei vain ole lukemisen lisäksi riittänyt kommentaattorilla kirjoittamiseen saakka.
Koiria ruokin kyllä myös hänen puolestaan, joskaan en makkaralla.
Viisaana olisin jättänyt kirjoittamatta.
T: Arvon kommentaattori
Älä puhu (tai kirjoita). Arvostan ja arvostamme jokaista kommenttia, sillä ne ovat harvinaista herkkua. Kommenttisi laittoi myös ajattelemaan Suomenkin historiaa, vaikken siihen mitään ainutlaatuista tai aitoa suomalaista lisää kirjoituksestasi löytänytkään.
Lähetä kommentti