päivis: Vuoden pukujuhlia odotellessa vietimme taas Pattaya Suomi-Seuralla omia itsenäisyyspäivän juhliamme. Väkeä oli kiitettävästi paikalla, oli ohjelmaa, ruokaa ja juomaa. Erityismaininnan haluan antaa Heikki-kokin juureslaatikolle, jota oli ihan pakko santsatakin. Jos suinkin muistan, yritän Jokilaaksoon palattuamme valmistaa samaa herkkua, vaikka reseptiä en Heikiltä ole kysynytkään. Voi olla, että se onkin salainen. Sen kuitenkin tiedän, että laatikko vaatii maustamiseen ainakin neilikkaa.
Kun kerran juhlaa vietettiin aivan kadun varressa, osansa suomalaisten itsenäisyysjuhlan vietosta saivat myös kaikki ohikulkijat. Osa jäi ihmettelemään juhlintaamme. Huomasin myös, kun osa juhlakansasta innostui myös tanssimaan, ettö heidän joukkoonsa liittyi ohi kulkenut pariskunta. Takuuvarmasti sanoisin tanssahtelijoiden olleen venäläisiä. Tanssivat yhden kappaleen ja jatkoivat matkaansa. Hienoa.
Mainitut ruokaherkut saivat myös kilpailevaa ruokatarjontaa, kun seuran eteen pysähtyi erikoinen vankkuri. Ensin näytti, että mies vain ajelee erikoisella ajoneuvollaan ja soittaa kovaäänistä musiikkia. Vaan kaiken takaa paljastuikin ruokakauppias, jonka eineksiä olivat erilaiset toukat ja mitkä liekään syötäviksi valmistetut sittiäiset. Tuumimme omien ruokalautastemme äärellä, että mies oli eräänlainen edelläkävijä: toukkien ja vastaavien arvellaan olevan tulevaisuuden ihmiskunnan elintärkeää ja ravintoarvoltaan erinomaista ruokaa. Jäi silti syömättä. Luotin enemmän karjalanpiirakoihin, loheen ja edellä mainittuun juureslaatikkoon. Rosollia unohtamatta.
Illan pimentyessä sytytin parvekkeemme kaiteelle kaksi Suomi-kynttilää. Siinä ne saavat lepattaa ja muistuttaa meitä vielä varsin lyhyestä itsenäisyydestämme. Ihan vasta äskettäin tajusin, että omat isovanhempanikin ovat syntyneet Venäjän vallan, tsaarin aikana. Eipä tullut koskaan kyseltyä, miten tuolloin kouluikäiset mummu ja vaari itsenäistymisen mahdollisesti muistivat ja kokivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti