Mutta mikä tässä lausahduksessa sitten on aivan erityisen kohdallaan? Se, että hän ei lupaa olla päivääkään raittiina, vaan ainoastaan juomatta. Maailmanlaajuisessa toveriseurassa viljellään raittiuden lisäksi paljon elämän viisauksia. Yksi niistä on, että raittius alkaa tai ainakin voi alkaa, kun on ollut ensin vuoden juomatta. Tämän allekirjoitan mielelläni, sillä minulle raittius on balanssia itseni ja luomakunnan kanssa siten, että sitä ei tarvitse keinotekoisesti muuttaa miksikään. Ei viinalla eikä millään muullakaan pakotiellä.
Vähintään viinattomia päiviä on minulle kertynyt yli 10 000 kappaletta. Joista joku sanoo, että ne ovat kaikki raittiita päiviä ja joku, että et ole vielä raittiutta löytänyt. Totta molemmat toteamukset.
Sen jälkeen on avioliiton ulkopuolisia suhteita vaikka muille jakaa. On Lions ja Lady klubia ja muuta missä päteä tai tehdä hyvää joka iltamyöhään ja välillä aamuunkin saakka.
Perhe saa varmuuden vuoksi henkistä ja ruumiillista kyytiä sopivina annoksina. Ja loppuaika menee työn lisäksi kuntosalilla, lenkillä ja muissa henkilökohtaisissa harrastuksissa.
Leppoisa kotona illat istuskellut ja perheensä kanssa aikaa viettänyt vanhempi on kadonnut jonnekin. Viina jo jäänyt, mutta raittius on mennyt entistä kauemmas. Jonnekin sinne missä ei ole raittiuden kanssa juuri mitään tekemistä. On vain kantilla kuivilla oloa ja tavat sen mukaan.
Mutta alkoholismiin liittyvää yhtä asiaa olen jaksanut ihmetellä sen alussa mainitun10 000 päivää. Kun juoppo lopettaa juomisen, hän odottaa, että muut nostavan hänet jalustalle tai vähintään hattua. Ja vain siksi, että hän on saanut päänsä pois siitä silmukasta, johon suurin osa kansasta ei ole koskaan edes kaulaansa laittanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti