Teatterikriitikkona

päivis: Menemme tänään teatteriin. Yllätyksenä saimme kutsun lähteä katsomaan Pirkko Mannolan tähdittämää Ladykillers-Sarjahurmaajat-näytelmää Helsingin kaupunginteatteriin. Totta kai otimme kutsun vastaan, joten olen esityksen jälkeen olevinani teatterikriitikko ja kirjoitan tänne omannäköiseni arvostelun näytelmästä.

Helsingin kaupunginteatteri jakaa auliisti
kuvia näytelmistään, mutta suurentamista
ne eivät näytä lainkaan kestävän.

Eilen satuin katsomaan telkkarin Strada-ohjelmaa, jossa kerrottiin, että lehdet ovat vähentäneet kriitikoidensa määrää. Osin kritiikin kirjoittaminen on myös siirtynyt paperilehdistä verkkolehtiin. Ehkä oma panokseni tähän vaikeaan aiheeseen mahtuu myös blogiin. Siis huomisiin.

Huominen on nyt ja usko siihen, ettei minusta olisi teatterikriitikoksi, on vahvistunut. Kriitikon pitää esimerkiksi osata verrata esitystä muihin samankaltaisiin, näin oletan, eikä minulla ole juurikaan kokemusta komedioista teatterissa. Tosin joskus 20 vuotta sitten seurasin sivusta, miten Jyväskylässä kesäteatterissa harjoiteltiin ja lopulta myös esitettiin Tulitikkuja lainaamassa -näytelmää. Hauskoja olivat molemmat, se ja tämä Sarjahurmaajat. Se siitä kritiikistä.

Sen sijaan kiinnitin huomiota naisnäyttelijöiden osuuteen. Pirkko Mannola tietysti loisti pääosan esittäjänä, mutta ennen esitystä kuvittelin, että siinä on kunnon roolit myös muutamalle muulle naisnäyttelijälle. Tutut nimet olivat ainakin Eija Vilpas ja Hannele Lauri. Melkoinen pettymys ja iso kysymysmerkki oli lopulta heidän "rooliensa" ohuus. Eija Vilpas sentään sai hokea jotain bravoota tai mitä lie, mutta Hannele Laurilla tuskin oli juuri mitään sanottavaa.

Sanotaan, että teattereilla on huonosti tarjottavaa varsinkaan vähän vanhemmille naisnäyttelijöille. Tässä tapauksessa vanha taitaa olla jo nelikymppinenkin. Luulen osaavani kuvitella, miltä Vilppaasta ja Laurilasta tuntuu ottaa lavalla vastaan taputuksia näytöksen päätteeksi, kun oma rooli on ollut aivan olematon. Mutta ehkä se on tyhjää parempi.

Helsingin kaupunginteatterin seinillä onkin valtaisia määrä tuttujen näyttelijöiden kuvia. On tietysti selvää, että jos on teatterin kirjoissa, joutuu tyytymään välillä aika vähäpätöisiinkin tehtäviin. Silti tuntuu, että kyseiset tehtävät olisi voinut antaa joillekin vähemmän tunnetuille tähdille.