Minä en juuri ymmärrä metsästystä

jormas: Aikoinaan olin nassikka iältäni, sillä tavoiltani saatan olla sitä vieläkin. Pidin metsästäjiä jotenkin karskeina ja kovina jätkinä. Taisin jollakin lailla ihaillakin heitä, sillä ostin haulikon itsekin. Ajattelin, että minustakin tulee kova jätkä, jos olen metsästäjä. Kouluikäisenä tuli lisäksi hävitettyä lintuja ilmakiväärillä sekä pesineen muulla tavoin määräänsä enemmän. Häpeän itseäni siltä osin edelleen.

Myöhemmin minulla oli siis haulikko, jonka kanssa kävin metsälläkin jonkun kerran ampumatta kuitenkaan mitään. Sillä ennen sitä tulin järkiini. Ei tuntunut hyvältä eikä oikealta, kun metsästyskaveri seisoi jäniksenraadon vieressä koiransa kanssa kerraten tapahtumaa rinta rottingilla meille muille metsämiehille. Sama juttu toistui sorsan tai oikeastaan tavin kanssa, joka ei kelvannut edes ruokapöytään, vaan jäi metsään haaskalintujen syötäväksi.

Ajattelin sydän täynnä tunnetta, että minussa on kyllä oleellisesti jotain vialla, jos saan mitään nautintoa tappamalla täysin harmittomia luontokappaleita. Sillä leipä tuli muutenkin suuhun. Moni metsämies sanoo, että se luonnossa oleminen on se juttu eikä ampuminen. Olen jyrkästi toista mieltä, sillä lähes jokaisen metsästäjän kliimaksi on eläimen tappaminen. Jos näin ei olisi, niin saalisaseeksi sopisi esimerkiksi kamera vähintään yhtä hyvin.

Vuosien saatossa minusta on tullut yhä enemmän luontoa kunnioittava eläväinen, joka ei metsästystä, mutta ei paljon muutakaan luontokappaleiden hävittämistä ymmärrä. Suurelta osin luonto hoitaisi omat juttunsa, jos ihminen ei hämmentäisi. Kun Jokilaaksossa elämme luonnon ja taajaman rajapinnassa, on aihe noussut uudelleen enemmän pintaan.

Pari päivää sitten päivis samoili lähimaastossa tuoden tuliaisina jonkun valokuvan. Toinen on metsästystorni ja toinen vieressä oleva eläinten ruokintapaikka. Joka ei todellakaan ole ruokintapaikka, vaan kavala, lähinnä peuroille ja kauriille viritetty ansa. Tämän kaltaisiin ansoihin päättyy monen eläimen vaellus metsämiesten toimesta. Joka ensin tulee autolla tai mönkijällä jonkun sadan metrin päähän ja kävellä löntystää tornille kauriin- tai peurankiilto silmissä. Eläimellä ei ole mitään mahdollisuuksia. Kyllä ihminen on sairas ja itsekäs. Joskus herkkänä hetkenä ajattelen, että ihminen on sotansa ja terroristinsa ihan itse ansainnut.