En usko enää mitään

päivis: Olen lopettanut uskomasta kaikenlaisiin tutkimustuloksiin ja kokemusten tuomaan tietoon. Omalta kohdaltani nimittäin olen huomannut, että niissä ei ole mitään perää. Voisin aloittaa vaikka siitä, että illalla juotu kahvi vie yöunet. Ei vie ainakaan minulta. Sen olen tiennyt jo kauan aikaa sitten.

Yleisimmät vääriksi osoittautuneet käsitykset liittyvät painonhallintaan. Minulla ainakaan se ei ole enää aikoihin ollut hallinnassa, vaikka ennen tiesin helpon konstin, miten painoa voi alentaa. Piti vain syödä alle 1200 kalorin edestä ruokaa päivittäin. Alle 1500 kaloriakin riitti yleensä pudottamaan painoa. Mutta eipä päde enää. Melkein pitäisi kai elää pelkällä pyhällä hengellä, vaikka sekään ei taida olla tarpeeksi vähän. Paino vain nousee.

En siis usko kalorien rajoittamiseen, enkä myöskään liikunnan lisäämiseen. Liikunta ei auta vähentämään painoa. Kisaan valmistautuva nyrkkeilijä voi onnistua pudottamaan punnitukseen saakka painoaan saunomalla rajusti, mutta sitä ei huvita edes kokeilla, koska kilot tulevat kuitenkin takaisin melkein yhtä nopeasti kuin sauna jäähtyy.

On minulla näitä liikuntaseteleitäkin, mutta eivät nekään auta. Eivät varsinkaan silloin,
kun niillä pääsee katsomaan jääkiekko-ottelua tai kylpylän kasvohoitoon.

Olen kertonut, että seison töissä. Kotona seison myös syödessäni. Luin ihan äskettäin, että seisominen kuluttaa 60 kaloria tunnissa. Istumatyö sen sijaan kuluttaa vähemmän. Äsken televisiossakin kehuttiin seisomisen kalorinkulutusta, joka osin johtuu muun muassa siitä, että seistessä sydämen syke on korkeampi kuin istuessa. Minulla on aina ollut normaalia korkeampi syke. Syytä en tiedä, mutta eipä sekään ole onnistunut pitämään minua hoikkana. Sen sijaan kiloja tulee koko ajan lisää, vaikka aina vain useampi painoa alentava fakta toteutuisi.

Osallistuin työyhteisön haasteeseen pitää kuuden viikon paastoa. Monella haasteeseen vastanneella oli aikomus tehdä jotain oman kuntonsa ja myös painonhallinnan eteen. Minäkin ilmoittauduin mukaan ensimmäisten joukossa. Jätin pois sokerin ja valkoiset vehnäjauholeivonnaiset lähes kokonaan. Mitäkö olisi pitänyt tapahtua? Toisten kertoman mukaan paino ei välttämättä olisi laskenut, mutta ainakin vyötärönympärys olisi kaventunut.

Mutta kun ei niin ei. Huomaan puntarin näyttävän päivä päivältä pahempia lukemia. Pari vuotta sitten hankitut farkut juuri ja juuri mahtuvat päälle, mutta kiristävät välillä vietävästi.

Kun en siis enää tiedä, mitä oppisuuntaa tai käsitystä uskoisin, parasta on kai olla uskomatta mitään.