Tehdäkö työtä elääkseen vai elääkö tehdäkseen työtä?

Tuusulan Nuorisoseuran syntysanat lausuttiin Ruotsinkylän
suomalaisella kansakoululla 3.11.1918. Jäsenmäärä kasvoi ja
oman seuratalon rakentaminen nähtiin pian välttämättömänä.
Käytännön toteutus alkoi vuonna 1919, jolloin kapteeni
V. Collinilta ostettiin yhden tynnyrinalan suuruinen tontti
neljän tuhannen markan kauppahinnalla.

jormas: Päivän lehdessä oli juttua kuinka sairastuttavaa on, jos on aina töissä. Voi olla, mutta ajattelen, että näin väittämällä ei olla aivan asian ytimessä, sillä työ ja tekeminen ovat sitä itseään tekee sitä rahan vuoksi tai muuten.

Luulen, että se on pikemminkin niin, että mitä vähemmän saat työstä muuta kuin rahaa, sitä uuvuttavampaa se on.

Itse en esimerkiksi muista isästäni enkä liioin äidistäkään päivää, jolloin he eivät olisi tehneet töitä. Mutta kyllä vain, palkkatyötä tai ylipäätään rahan eteen hekään eivät joka päivä uurastaneet.
Faija paiski lumitöitä, niitti nurmikkoa, multasi perunoita ja touhusi muuten kasvimaalla, hoiti mehiläisiä, kunnosti paikkoja varsinkin sisällä talviaikaan ja niin edelleen.

Äiti kaitsi  omia ja vähän muidenkin kakaroita, sillä meillä oli monena vuonna Pelastakaa Lapset ry:ltä lapsia. Vanhempani opettivat, että se ei ole niin, että meidän lapset ja muiden kakarat, vaan että maailma on täynnä lapsia, jotka ovat rakkautta ja välittämistä vaille. Rakastaakseen lapsia, niitä ei siis tarvitse itse tehdä. Lisäksi mutsi siivosi paikkoja, teki ruokaa, korjasi vaatteita, kävi kaupassa, teki pihatöitä, pesi pyykkiä ja oli välillä niin sanotusti vieraalla töisssä.

Touhua riitti joka päivälle aamusta iltaan. Mutta siitä en ole niinkään varma uuvuttiko se vai pitikö virkeänä. Olla ja myös kokea olevansa  tarpeellinen.



Kuvat ovat nuorisoseurantalo Väinölän ilmoitustaululta,
Skavabölen bileistä, jossa päivis teki palkkatöitä ilman
palkkaa vapaa-aikanaan. Sininauhaliiton ilmoituksesta
oli Väinölään kelvannut näkyville ylä-, muttei alaosa.
Päivis palautti sen alkuperäiseen muotoonsa.

Mielestäni työ eikä tekeminen uuvuta, vaan se mitä tekee ja asenne siihen.
Olen nyt ollut itse viisi vuotta osa-aikaeläkkeellä ja reippaan vuoden kokoaikaisesti sillä itsellään. Ja puuhaa on joka päivälle entisen lailla. Ero on siinä, että en suostu oikeastaan mitään tekemään rahasta.

Liikkeelle ja tekemään paneva voima on jossain muualla. Se on mukavaa ja virkistävää ja olenkin aika pitkällä tavoitteessani kuolla köyhänä, mutta kokemuksiltani rikkaana.

On hienoa elää täyttä elämää ja elää kuollakseen. Toinen vaihtoehto on raahautua päivästä toiseen ja elää kuin olisi kuollut jo ajat sitten.