Arvasinhan tuon, että Vespa painii jotenkin eri sarjassa kuin "oikeiden" motoristien ajokit. Tai kyllä me tietysti hyvin oman ryhmämme mukana vauhdissa pysyimme, mutta kuskien ja kyydissä olevien varusteet olivat hieman toista kuin meillä. Kun näillä aidoilla motoristeille oli päällään paksut ajovaatteet ja jopa joillakin jonkinmoiset selkärankaa suojaavat turvaliivit, me poikkesimme vaatetuksellamme joukosta. Jorman ajotakki oli kuitenkin aito Ed Hardy ja minulla oli tukevien ajokenkien sijaan pitsikoristeiset, varrelliset korkkarit. Olivat muuten hääkenkäni kohta seitsemän vuoden takaa.
Asuvalintaamme vaikutti tietysti ajokkimme, joka todellakaan ei ole mikään "kova pärrä". Sen sijaan Vespa on kaksipyöräisten joukossa kulttuuria siinä missä Tuusulan Rantatiekin, jota pitkin ajoimme noin 60 kilometrin lenkin päätteeksi kohti Hyrylässä sijaitsevaa Ilmatorjuntamuseota.
Kulttuurikierros oli ajamisen lisäksi hyväntekeväisyystapahtuma. Tiedä sitten, minkä verran harrastuksensa parissa loukkaantuneita motoristeja pystyttiin tapahtuman tuotolla auttamaan. Jokainen maksoi 20 euroa järjestäjille ja sai museolla soppatykistä hernekeittoa. Oma kaksikymppiseni meni kyllä lähes kokonaan hyväntekeväisyyteen, sillä minulle ei tietenkään lihainen soppa kelvannut. Sain sentään kupin kahvia ja kaksi palaa näkkileipää.
![]() |
Vespamme lisäksi kulttuurikierroksen oudompiin ajokkeihin kuului muun muassa joukko vanhoja Javoja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti