Mitähän taas tulikaan tehtyä?

päivis: Jorma luki viime viikolla Lidlin mainoksesta, että tänään maanantaina siellä on myynnissä koiratrimmeri edulliseen hintaan. Tänään Jorma hankki sellaisen leikatakseen sillä hiuksensa niin kuin on tähänkin asti tehnyt. Aikaisempi trimmeri ei kuitenkaan ole tarkoitettu koirille vaan ihmisten hiuksille. Hassuttelimmekin, että uudella trimmerillä voisi ajaa Niilolle irokeesin. Mitähän sen toiset osa-omistajat siihen tuumaisivat. Sen melkein arvasimme.

Kotona Jorma testasi laitetta. Parta lyheni hienosti. Ja minä sain taas "loistavan" idean. Päätin ajaa hiukseni koiratrimmerillä, joka antaa mahdollisuuden ajella hiukset enintään 13 mm mittaiseksi. Kun kiersin Niilon kanssa kuntopolun lenkin, ainakin puolet matkasta mietin hiusten leikkuuta. Paluuta ei ollut.

Laite oli oikein erinomainen. Hiukset hupenivat päästä tuota pikaa. Viimeistelyn teki Jorma, sillä takaa oli vähän vaikea saada tasaista jälkeä.

Hmm. Peilistä tuijotti aika oudon näköinen naama, kun ympärillä ei enää ollutkaan blondiharmaata pehkoa. Tai pehko on väärä sana, sillä päivä, pari sitten saksin edellistä, itse leikattua kampausta taas vähän lyhyemmäksi. Onkohan minulla jokin hiustenleikkuu-addikti?

Nyt kun pää on melkein hiukseton, se tuntuu jo omalta, mutta ihmisten ilmoille meno vähän arveluttaa. Onneksi edessä on vielä parin viikon etätyöjakso ja sen jatkoksi kaksi viikkoa lomaa. Lomalla tosin olemme menossa Kööpenhaminaan, mutta sehän nyt on niin moderni kaupunki, että siellä hyvinkin kehtaa kulkea lähes kaljuna.

Muistan hätkähtäneeni, kun Ylen uutisten naismeteorologi oli leikannut pitkät hiuksensa samalla koiratrimmerimallilla kuin minäkin. Muistan myös seuranneeni, miten hänen hiuksensa kasvoivat vähitellen oikein kauniiksi. Ehkä minullekin käy näin. Nyt näyttää kyllä aika oudolta.