Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Melkein vuosi Merikonttikodissa

päivis: Vuosi sitten Merikonttikoti, tai Duokoti, kuten sitä silloin enimmäkseen kutsuttiin, esiteltiin Hyvinkään Asuntomessuilla. Suunnitelmissa oli, että olisimme viikonloppuna alkaneilla Jyväskylän Asuntomessuillakin ponttoonien päällä olevan Merikonttikodin kanssa, mutta suunnitelmat jäivät toteuttamatta. Hyvä näin.
Tässä Merikonttikoti on vielä Hyvinkäällä messuvieraiden ihmeteltävänä.
Olemme siis asuneet Merikonttikotia melkein vuoden. Kokemukset ovat olleet pääsääntöisesti myönteiset. Joitain pieniä asioita on, jotka olisi ehkä voinut suunnitella tarkemmin. Sadekeleillä parkkipaikan puoleista korkeaa ikkunaa pitkin valuu vesi. Jollain lipalla veden valumisen olisi varmaan voinut estää.

Kompostoivan Mulltoa-ekokäymälän tyhjentämisen kanssa on ollut hieman opettelua. Vesijärjestelmämme sen sijaan on toiminut moitteettomasti. Hellepäivinä ilmalämpöpumppua olemme käyttäneet myös viilentämiseen, mutta mikään pätsi kotimme ei olisi ilman sitäkään ollut. Saman asian ajaa myös lämmön talteenoton ilmastointi, jonka laitamme joskus öisin päälle.

Keittiössä tiskialtaan ja työtason yläpuolella oleva ikkuna on viimeisen päälle hyvä idea. Saatan joskus seisoskella ikkunan edessä pitkiä aikoja illalla katselemassa, kun lentokoneet laskeutuvat ja pihan asukkaat, countrykanit, kokoontuvat illanviettoon. Ikkunasta, jota pitkin vesi valuu sadesäällä, Niilo mielellään katselee samaa näytelmää. Kanien tuijottelun myötä se on selvästi oppinut mielen hallintaa. Se tietää, ettei kaneille kannata sisällä ollessa haukkua. Eikä juuri ulkonakaan.

Merikonttikodin noin 50 neliötä ovat riittäneet meille erinomaisesti. Vuosi sitten pidimme mahdollisena, että innostuisimme lisäämään kodin katolle yhden kontin lisää. Ainakin toistaiseksi ajatuksesta on luovuttu. Jokilaaksossa on niin paljon muutakin puuhaa, että lisärakentaminen ei ole prioriteeteissa ihan kärkipäässä.

Verhoja emme ole hetkeäkään kaivanneet moniin ikkunoihimme. Varsinkin nyt kesällä, kun luonto on rehevimmillään, tuntuu melkein kuin maisema olisi osa kotiamme.

Ei kommentteja: