Päivi Räsänen, Sari Essayah, Eero Paloheimo ja Pentti Linkola

jormas: Innostuin hieman penkomaan netistä vihreän liikkeen alkuperää ja historiaa Suomessa. Kun olen itse ollut siinä mukana alusta saakka, on mielenkiintoista huomata, kuinka ne tai he, ketkä historiaa kirjoittavat, tässä tapauksessa muun muassa Wikipediaan, ovat tehneet sen puutteellisilla tiedoilla tai peräti valikoiden. Mistään ei oikein tunnu löytyvän tietoa, että vihreiksi puolueiksi tavoitteli yhtä aikaa ainakin kolme eri organisaatiota. Yksi, vahvimmaksi ja ainoaksi jäänyt on nykyinen Vihreät De Grönä -puolue.

Sen historia ja juuret henkilöineen löytyvät monestakin paikasta. Sen sijaan vähemmälle huomiolle tai peräti ilman huomiota jää Eero Paloheimon ympärille rakentunut toinen vihreä liike. Ja vielä vähemmälle Pentti Linkola, niin sanotut linkolalaiset. Tietenkään ei tee täyttä, jos mitään oikeutta muille nostaa esille henkilöitä, tässä tapauksessa Paloheimoa ja Linkolaa. Mutta ilman heitä kaksi oleellista vihreän liikkeen haaraa olisi jäänyt olematta ainakin sellaisina kuin ne aikoinaan olivat. Niiden vihreitä rikastuttava merkitys oli ja on vieläkin suuri.

Valitettavaa avoimelle kansanliikkeelle oli, että raha, lähinnä puoluetuki oli tärkein syy miksi ylipäätään vihreät lähtivät tavoittelemaan puolueen asemaa. Monessa miitingissä mukana olleena tiedän, että kehitystä ei voinut estää demokraattisin keinoin. Sillä, varsinkin alussa pieni porukka, oli päättänyt kärjekkäästi sanoen, että demokratiasta viis, me perustamme puolueen, vaikka enemmistö väestä olisi toista mieltä. Ja kun sitten sitä lähdettiin perustamaan, syntyi niitä tai sinne päin ainakin kolme kappaletta.

Keskustelevan, avoimen kansanliikkeen ja vihreän väen kannalta  tämä oli huono asia, sillä monet "suuret" ajattelijat, maailmanparantajat ja idealistit Aulis Juneksesta lähtien katosivat keskustelufoorumeilta, kun huomasivat, että vihreät haluavat puolueeksi puolueiden joukkoon. Avoin vihreä kansanliike lakkasi olemasta. Menimme aimo askeleen taaksepäin ajattelemalla, että vain puolueena voimme vaikuttaa Arkadianmeällä.

Yksi sylttytehdas ovat tietenkin äänestäjät, jotka haluavat varsinkin eduskuntaan valita päättäjät nimenomaan puolueiden listoilta, vaikka eivät itse puolueisiin kuulukaan. En muista ensimmäistäkään kansanedustajaa, joka olisi valittu kansanedustajaksi ensimmäistä kertaa puolueen listojen ulkopuolelta. Esko Juhani Tennilä tuli valituksi muistaakseni omalta listaltaan kansanedustajaksi 1983, mutta oli valittu aiemmin kansanedustajaksi nimenomaan puolueen listalta. Kunnallispoliitikkoja on sen sijaan valittu ympäri valtakunnan jos jonkinlaisilta valitsijayhdistysten listoilta.

Koko tämän pohdinnan sai aikaiseksi oikeastaan Kristillisdemokraattien nykyinen kuohunta puoluetta pitkään luotsanneen Päivi Räsäsen ympärillä. Hän on hoitanut puolueväen valitsemana puheenjohtajana pestiä uskaltamalla sanoa omat mielipiteensä myös julkisesti sekä seistä myös niiden takana. Kun sanon tai kirjoitan näin, ei se tarkoita, että olisin hänen heimolaisensa tai samaa mieltä. Se tarkoittaa vain, että hänen sanomisensa ja tekemisensä ovat avoimia ja balanssissa keskenään.

Nyt ovat sitten jotkut puolueen pikkusielut nähneet hyväksi hämmentää kenttää ja puolueen sääntöjä pitäisi muuttaa, jotta puheenjohtaja voitaisiin vaihtaa kesken kauden. Halpahintaista ja alamittaista, joka vie minulta vähäisenkin luottamuksen kyseiseen puolueeseen. Ja kaikki vain yhden henkilön tähden. Tai oikeastaan kahden. Päivi Räsäsen ja Sari Essayahin. Mutta selän takana nakertamiselta ja selkään puukottamiselta tuntuu menevän pohja, kun Sari Essayah ilmoittaa tukevansa nykyistä puheenjohtajaa.

Tulee mieleen yhden toisen poliitikon kommentti, kun Paavo Lipponen valittiin puheenjohtajaksi. Pertti Paasio sanoi silloin, että demareissa on tapana keskustella reippaasti, mutta kun joku on istutettu puheenjohtajan paikalle, sen tuolin sahaaminen loppuu siihen.

Hyvin sanottu, mutta voi olla, että Jutta Urpilainen koki asian toisin episodeissa, jotka  syrjäyttivät hänet puolueen puheenjohtajan pallilta. Hänen pallinsa jalkaa taisi Antti Rinne joukkoineen nakertaa oikein kunnolla jo ennen puheenjohtajan vaalia.

Sari Essayalle lupaan ääneni seuraavissa vaaleissa yhdellä ehdolla. Jos hän vaihtaa puoluetta.