Kuka tuijottaa niskanappiini?

jormas: Aina silloin tällöin joku kysyy milloin mistäkin minuun liittyvästä, että saako julkaista. Olen sanonut, että silloin kun lopetin juomisen, päättyi myös ajanjakso jolloin minulla oli salattavaa ja tein paljonkin sellaista, joka ei kestä päivänvaloa.

Olen myös yrittänyt saada korvieni väliin logiikkaa millä käytännöllä tiedotusvälineet, lähinnä uutislehdet julkaisevat ihmisten tekemiä ja tekemättä jättämisiä nimiltä ja milloin anonyymeinä.

Nyt juuri on esimerkiksi framilla suomalainen, joka tarttui Thaimaassa, Pattyan kupeessa sikäläisten viranomaisten haaviin ylitettyäään luvallisen maassa oloaikansa. Nimet ja kuvat komeilevat täällä suomalaisessa lehdissä.

Sitten on Helsingin kaupungin joku virkamies tai vastaava, jota epäillään monenlaisesta, ehkä jopa miljoonien korruptiosta, jota hän on harrastanut leipätyönsä ohella veronmaksajien rahoilla. Vaan ei näy nimiä eikä kuvia, joten voimme vain arvailla henkilöllisyyttä, jos se nyt jotakin kiinnostaa.

Tässä vaiheessa voisi joku sanoa tai ainakin ajatella, että logiikka on siinä, että toinen on saanut tuomioita ja toinen lienee vasta epäilty.

Vaan mihin katekoriaan laitetaan silloin poliisipomo Aarnio, jota myöskään ei vielä liene tuomittu, mutta epäillään lähes kolmestakymmenestä rikoksesta? Ja julkisuutta on riittänyt vaikka kansanedustajaksi saakka, sillä ilman tuomioita hän olisi kelvollinen hoitamaan sitäkin pestiä.

Tuntuu, että julkisuudella ei tältä osin ole muuta logiikkaa kuin, että toimittajat ja toimitukset katsovat missä voi palaa omat näpit ja missä taas ei. Ehkä jonkun julkisuusarvo on niin iso, että näpit kannattaa silloin tällöin polttaakin.

Kun itse aikoinaan lopetin juomisen ohella yötyöt, olen sen jälkeen varsin järjestelmällisesti yrittänyt elää siten, että jäljet eivät haise eikä ole mitään salattavaa ja kaikki kestäisi päivänvalon. Ja kuvauttanut itseäni ylinopeuksineen kortin menetyksen rajamaille kameravalvonnan kautta useaan otteeseen. Halvempiakin tapoja itsensä kuvauttamiseen toki on. Ja kuvatkin olisivat silloin parempilaatuisia.

Sinällään julkisuutta on aika mielenkiintoista pohtia myös henkilötietolain hengessä, joka hyvinkin tarkkaan rajoittaa muun muassa kiinteistöillä tuttua kameravalvontaa. Lainsäädäntö on kuitenkin auttamattomasti jäljessä, sillä autoissa yleistyvät kamerat vauhdilla. Ihmiset videokuvaavat huvin vuoksi, mutta myös muuten, sillä se on oiva apuväline ja todistusmateriaali esimerkiksi tiellä tapahtuvissa onnettomuuksissa.

Kun isoveli tai -sisko yrittää valvoa vähän kaikkea ilman minulle aukeavia syitä, niin kuka valvoo autojen kameroita, sillä samaisissa autoissa olevia tutkanpaljastajia kyllä valvotaan rangaistukseen saakka ilman oikeudenkäyntiä?

Henkilötietolain hengessä toivoisin joskus pohdittavan myös pankki-, luotto- ja erilaisten bonuskorttien kautta kerättyjä tietoja. Jossain nimittäin joku tietää, mistä kaupasta ja milloin ostan mitäkin tuotetta. Oli sitten kyseessä kondomit, kuukautissiteet tai eturauhaseliksiirit. Ja luulenpa, että lääkehankintanikin ovat apteekin lisäksi myös luottokorttifirmojen tiedossa.