Ja aamulla, kun katselin ulkolämpömittaria, se näytti hiuksen verran alle nollaa. Oikein tyypillinen suomalaisen kesäkuun puolen välin sää. Tuskin monessa muussa paikassa Tuusulassa oli sen kylmepää. Eli meillä oli aamulla Tuusulan kylmin paikka kunnes joku toisin osoittaa.
Löylymittari keikkuu uuden Intiimisaunamme kiukaan päällä ja näyttää usein saunaan mennessämme sataa astetta ja välillä ylikin. Mutta se lämpötila ei taida olla kuin kiukaan päällä kettingin nokassa olevasssa mittarissa.
 |
| päiviksen eilisen blogikirjoituksen uusi kampaus aamu-uinnin jälkeen |
Aamulla menimme aamu-uinnille Jokilammillemme. Veden lämpö oli karvan yli 13. Jos tämän aamuisen aamu-uintimme valinta olisi sattunut lähdepohjaiselle Pikkulammelle, olisi vesi ollut 11astetta. Molemmat ehkä kuntamme kylmintä luonnon kesäuimavettä.
On mukavaa olla useassa asiassa äärimmäisyyksien ihminen. Moni haluaa sen sijaan olla normaali. Mutta kun kerron määritelmäni normaalista, ei kukaan haluakaan sitä enää sen jälkeen. Mikä tai mitä se normaali sitten mielestäni on? Normaali on kaikin tavoin keskiverto. Kukaan ei halua sitä, vaan olla jotain ainutlaatuista ja äärimmäistä ainakin jossakin asiassa.
Sen oman ainutlaatuisuuden löytäminen ja varsinkin arvostaminen ei kuitenkaan ole aina eikä kaikille kovinkaan helppoa. Mutta mitä enemmän arvostamme itseämme, sitä helpompaa on löytää itsestä ainutlaatuista. Kunnes viimein huomaa, että silläkään ei ole väliä onko itsetunto hyvää tai huonoa. Pääasia on, että se mitä on sillä sektorilla, on eheää. Ja kun se on eheää, ei enää ole väliä onko itsessä mitään ainutlaatuista tai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti