Vielä Koh Chang

Jormas: Minäkin vielä palaan Koh Changin tunnelmiin. Se on kaikkiaan upea saari, mutta niitä on Thaimaa ja varmasti itse asiassa koko maailma täynnä. Nimensä mukainen Norsusaari on Pattaylta 250 kilometrin päässä. Kun sen päälle lisää laivamatkan tunnin molemmin puolin satamista riippuen sekä paikan päällä vielä 0-50 km esimerkiksi kortteeria katselle, on se päivän matkajobiksi aivan sopiva. Sitäkään en tiedä mistä saari on nimensä saanut, sillä silmiini ei ole sattunut mitenkään paljon norsuja. Ja nekin lienevät ainakin nykyisin fal(r)angien huvitukseksi.

Tiet ovat aivan kelvollisia, mutta liikenne niillä on melkoisen huimaa. Pääosin ajellaan nelikaistaisia väyliä, joilla itselleni ja Phantomille sopiva kilometrinopeus on hieman alle sata. Silloin kuvittelen vielä reagoivani aika moneen oleelliseen, tien päällä tapahtuvaan. Kuten koiriin, joista Päivis blogissaan mainitsikin. Mukanaan mainittu nopeus tuo kuitenkin yhden riskitekijän lisää. Silloin vauhti on muuta liikennettä hitaampaa, joten saa olla koko jan ohitusten kohteena. Ja kun vasemmalla kulkee vielä todella hitaita sivuavolavamopoja, niin sielläkään ei ole varsinkaan kaarteissa turvallista ajaa. Tien kuopat ovat oma lukunsa. Ja jos vastaavasti vähäksikin aikaa unohtuu oikeimmalle kaistalle, niin jo joku suhahtaa vasemmalta ohi. Vaihti parhaimmillaan on varmasti lähes puolitoistasataa. Paras turva ylipäätään liikenteessä lieneekin, että on yrittänyt takoa takaraivoonsa, ettei tee yhtään äkkinäistä ohjausliikettä.

Saarelle on tullut käytyä monesti, joten on tullut tuttuja paikkoja ja tuttuja ihmisiä. Saarella tarjoaa esimerkiksi kaikkea muuta kuin turistien keskuudessa hyvin eksoottista ja vaatimatonta majoitusta muun muassa pari suomalaista. Heidän olemassa olosta moni ei tiedä mitään saati löydä perille, jos ei ole saanut ohjeita. Itse ne päätin kerran etsiä ja löysinkin. Mutta sekään ei vielä riitä, vaan pitää tulla vielä isäntien ja heidän seuransa kanssa juttuun ennen kuin ovet aukeavat varsinkin yön yli.

Toinen heistä tai oikeastaan molemmat kertovat tarinaa, että aina kun hän oli pois pitempään rakennuksestaan vesien päällä, kaikki arvokas varastettiin. Naapureita piinasi muutaman metrin mittainen kuristajakäärme, joka vei aina silloin tällöin ankan, kanan ja välillä koirankin.

Kerran oli taas kuulunut aika möykkä rannalta, kun käärme oli tullut hakemaan lounasta itselleen. Tarinan mies oli ollut lähes tulkoon muistamattomassa tilassa, mutta siepannut nurkasta jonkun kakkosnelosen pätkän, syöksynyt pitkin laituria rannalle ja ottanut käärmeen kanssa matsin. Hän jo luuli selvinneensä voittajana ja oli hieman rintaa röyhistellen lähtynyt hoippumaan kohti vesien päällä olevaa majaansa, niin käärme oli yhtäkkiä vironnut ja käynyt takaa päin uudestaan kimppuun. Kyläläiset kertoivat, että piinaavan painimatsin loppuhuipennukseksi tämä päihtynyt Pohjolan viikinkien jälkeläinen oli nuijinut kuristajakäärmeen hengiltä. Todisteena majan seinällä on sen nahka. Ja kyläläiset lopettivat varastelun.

Laitan pari vaatimatonta kuvaa, mitkä pääsin ovien takaa ottamaan, sillä molemmissa "Gasthouseissa" oli laput luukulla. Jengit olivat jossakin tilapäisesti tai pysyvämmin. Mene ja tiedä, mutta sekin selvinnee aikanaan.

Vastaavasti aivan saaren toisella reunalla, niin sanotulla turistipuolella on äärimmäsen rauhallinen ja hieno paikka sekä ranta. Sinne on joku kerännyt ja rakennellutkin veden keinouomiin laivojen näköisiä asumuksia ynnä muita rakennelmia uima-altaineen. Olen käynyt siellä muutaman kerran ja aina se on yhtä kaunis ja puoleensa vetävä  varmasti saaren kauneimpien rantojen kanssa. Sinne eivät kaikki osaa tai arvaa mennä, sillä pitää pysähtyä puomilla ja maksaa 50 bahtia, jos mielii jatkaa. Moni ei mieli ja kääntyy ympäri. Ja jää hienosta elämyksestä paitsi.