päivis: Tänään reipas kävelylenkkimme kulki Jomtienin saunan kautta. Taisimme lopulta viihtyä siellä ainakin kuusi tuntia. Saunalla ei oikeastaan tapahdu kummoisiakaan. Ei soi musiikki ja ihmiset puhuvat melko hiljakseen. Paitsi jos paikalla pölähtää useampi kuin yksi päihtynyt tai muuten vain itsekorostuksen tarpeessa oleva suomalainen. Sama koskee kyllä muitakin kansallisuuksia, mutta italialaiset ovat äänekkäitä selvin päinkin.
Tänään olimme paikan ainoat suomalaiset. Kuten rantatuoleilla, myös saunalla kävijöiden määrä on vähentynyt. Pakkaspakolaiset ja muut muuttolinnut ovat lentäneet takaisin kotimaihinsa.
Saunan siisteydestä yritetään pitää hyvää huolta. Kävijöille ilmoitetaan myös kolmella kielellä (thai, englanti, venäjä), että suihkussa pitää käydä ennen altaaseen menoa. Uhkana on 100 bahtin sakko, jos suihkussa käynti unohtuu. Koskaan en ole nähnyt, että kukaan olisi sakkoa saanut, suihkussa käymättömiä sen sijaan näkee tuon tuostakin. Sakko ei ehkä ole riittävän suuri, sillä euroissa se on vain noin 2,15. Vastaavanlaisia sakolla uhkaamisia näkyy useissa paikoissa. Suomessa tuo ei ainakaan onnistuisi, mutta maassa maan tavalla.
Sauna on sopivan kävelymatkan päässä meiltä ja myös tulevasta kodistamme, Seven Seasista. Kävimme siellä tänään sopimassa seuraavan erän maksusta, joka tällä kertaa tapahtuu käteisenä. Vähän säästää, kun tuo eurot tänne ja vaihtaa ne vaihtopaikoissa. Silmä tarkkana on seurattu kurssien vaihtelua, jota tämänkin noin 1,5 kuukauden täällä olomme aikana on ollut melkoisesti. Mutta lähes koko aika on menty vähintään 44:llä, paras taisi olla 44,7 paikkeilla. Mukavaa silti, kun on voinut vähän leikkiä sijoittajaa.
Jomtienin saunalla lillutellessa teimme taas monenlaisia suunnitelmia. Niihin liittyen tuli ajatelleeksi sitäkin omituisuutta, johon törmää, kun elää osan ajasta ulkomailla ja varsinkin täällä Thaimaassa. Täällä suomalaiset miettivät tosissaan, miten voisi erottautua venäläisistä, joiksi suomalaisia useimmiten luullaan. Monellehan se on oikea inhokki-juttu. Myönnän, että itsekin yritän olla niin, ettei luultaisi itänaapurin ihmiseksi. Jotenkin tuo kansallistunne nostaa päätään tai sitten meissä kaikissa elää se historiallinen ryssäviha, vaikka emme sitä tunnistaisi tai tunnustaisi. Minä ainakin luulen, ettei minulla olisi mitään sitä vastaan, että luultaisiin jenkiksi tai ranskalaiseksi, saksalainenkin vielä menettelisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti