Changilta kotiin

päivis: Kun virallinen lomajaksoni alkoi, saatoimme vähän matkustella, kuten Jorma eilen kertoi. En muistanutkaan, miten jyrkät ja mutkikkaat Changin saaren tiet paikoin ovat. Turhaan ei matkaoppaissa mainita, että siellä ajo sopii vain kokeneille kuljettajille. Kaikki eivät luultavasti tuota mielipidettä ole kuulleet tai välittäneet siitä, sillä tien päällä oli monenlaista kulkijaa.

Jorma on onneksi kokenut motoristi, joten selvisimme reissusta turvallisesti takaisin kotiin Jomtienille.

En ole kovin paljon ottanut valokuvia tällä matkalla, mutta nyt kamera (oikea kamera) oli mukana saarireissulla. Aika mielelläni kuvaan koiria, sillä ne ovat Thaimaassa toinen toistaan hellyttävämpiä. Thaimaalaiset selvästi pitävät koirista, sillä melkein kaikilla kulkukoirilta vaikuttavillakin on panta kaulassaan. Tosin joskus joku ilkeämielinen on laittanut liikkeelle huhun, että jos ulkomaalainen ajaa koiran päälle, thaikku voi tulla vaatimaan korvauksia vedoten omistajuuteensa, jonka panta mukamas osoittaisi. En usko tätä tarinaa.

Eilen kävin jalkahieronnassa toisen yömme majapaikan, Sofia Resortin lähellä. Sielläkin hierojalla oli kaksi koiraa, jotka istua nököttivät koko tunnin ajan pöydällä seuraten emäntänsä puuhia. Jossain vaiheessa ne saivat vielä kolmannen koiran naapurista seurakseen. Vähän jäi harmittamaan, etten ollut varustautunut kameran kanssa hieromakäynnilleni. Ainakin molemmat hierojarouvan koirat olivat Thaimaassa suosittua rotua, jonka nimeä en tiedä.

Joitakin koirakuvia tuli kuitenkin näpsittyä. Tässä niistä muutama:

Tämä koira juoksi terhakasti kolmella jalalla. Se on joskus loukannut vasemman etujalkansa, mutta tahtia se ei näyttänyt haittaavan. Koira asustelee lajitovereidensa kanssa White Sand Beachillä. Ranta on todella vaaleaa ja jauhomaista.

Koh Changilla oli huomattavasti vähemmän irrallaan juoksentelevia koiria kuin Jomtienilla. Ehkä saari on vähän rajoittanut koirapopulaation leviämistä.

Tällä pienellä lutusella on vasta elämä edessä. Luottavaisesti se on painanut päivänokostensa ajaksi päänsä mopon rengasta vasten. Yleensäkin koirat tuntuvan päättävän, että niille ei voi käydä mitään, jos jäävät makaamaan vaikka ajoradalle. Siitä ehkä elävä esimerkki on tuo kolmijalkainen koira. Vastaavanlaisia näkee usein.

Tänään kotiin päin ajellessa Jorma huomasi, että yksi pikkukoira oli päättäväisesti menossa tien yli ja ennätti hiljentää vauhtia. Koira oli ehkä laitettu kauppa-asioille, sillä se kantoi suussaan ruokapussia.

Jormalla on tapana kantaa mukanaan koirankeksejä, joita ostamme 7Elevenistä tai muista elintarvikekaupoista. Jotkut koirat eivät tunnu millään ymmärtävän, että niille tarjotaan syötävää. Varsinkin kunnon kulkukoirille varsinainen koiranmuona on aika outoa tavaraa. Jotkut taas ovat aivan innoissaan makupalasta, vaikka eivät nälkäisiltä vaikutakaan.