Miksi Thaimaassa?

päivis: Ostin viime reissulla paikallisesta kirjakaupasta kirjan nimeltä Thai Culture and Society. Se on jo useampaan kertaan uudistettu painos Roger Weltyn 1990-luvun puolivälissä kirjoittamasta kirjasta. Useamman vuosikymmenen Thaimaassa asuneen Weltyn ajatuksia on pidetty vertaansa vailla olevina ja siksi kirja elää uutta elämää kirjailijan kuoleman jälkeenkin.

Ajattelin aikoinani, ettei minun tarvitse oppia tuntemaan Thaimaata tai thaimaalaisuutta sen kummemmin. Sen kun olen ja katselen ympärilleni. Mutta ajatuksiaan voi muuttaa ja takkiaan kääntää, vaikka takkia täällä ei kyllä tarvitsekaan. Paitsi että thaimaalaiset kykenevät pukemaan senkin päälleen kovimmillakin helteillä. Pikkuhiljaa on tullut mieleen, että pelkkä asioiden töllistely ei riitä. Eikä riitä myöskään se tieto, mitä suomalaisten puskaradio kertoo. Siihen pitää yleensä suhtautua suurella varauksella, varsinkin jos kyse on mielipiteistä.

Welty kirjoittaa kirjassaan, että hänellä on kolme syytä, miksi hän on valinnut asuinpaikakseen nimenomaan Thaimaan. Ne ovat lämpö, ruoka ja ihmiset. Suunnilleen noin se menee meilläkin. Lämpöä on aina riittävästi, ruoka on osin minunkin mieleeni ja ihmiset useimmiten. Meillä vaakakupissa painavat myös maan edullisuus ja mahdollisuus tavata helposti muita suomalaisia (joiden juttuja sitten kuunnellaan ja niiden todenperäisyyttä epäillään).

En ole kovin taitava englannissa, joten kirjan ajatuksia pitää miettiä moneen kertaan, vaikka se varsin helppolukuiselta vaikuttaakin. En esimerkiksi ymmärtänyt millään esimerkkiä, joka osui tismalleen omaan kokemukseeni. Minulle miespuolinen tarjoilija sanoi parikin kertaa Kississä käydessämme "sir". Nimitti siis minua mieheksi, sen sijaan, että olisi sanonut madan tai ma'am. Kirjassa selitys tälle ilmiölle annettiin thaikielen jonkin erikoisuuden kautta, mutta sitä en mitenkään käsittänyt. Luulen, että kirja pitää ottaa mukaan Suomeen ja lukea kyseinen kappale vielä muutamaan kertaan. Ehkä sitten käsitän.

Tälle kirpputarhurille on kai sama, millä kielellä sitä kutsutaan.
Pääasia on, että pennut tulee imetettyä ja itsellekin löytyy
jotain suuhun pantavaa.

Thaikielikin on alkanut kiinnostaa. Kirjan innoittamana ajattelen, että sitä voisi oppia ensin muutaman sanan verran ja sitten ehkä intoutua lisää. Siihen Welty kannustaa. Olen kerran opetellut numerot 1-10, mutta nyt muistan vain numeron kaksi. Tänään tilasin rannalla kaksi kahvia thaiksi.

Osaan myös sanoa ei ja kyllä. Ne ovat helpot muistaa. Mai on ei ja tzai on kyllä. Koiraa tarkoittaa sana ma, kun siinä käyttää intonaatiota eli vähän niin kuin kysyisi ma?. Jotenkin muuten painottaen lausuttuna sana sen sijaan merkitsee hevosta. Ja kun sanan vain tokaisee, sen merkitys on "tule".

Luulen, että pärjään heränneen tiedonhaluni kanssa, kun en suhtaudu siihen kovin pakkomielteisesti. Huomenna lähdemme Bangkokiin ja sieltä parin päivän päästä Suomeen. Veikkaan, että kotimaan puuhastelut nousevat taas ykkösasioiksi tomaatin kylvämisineen ja aamu-uinteineen Jokilammessa.