Puuilo ja ilo ilman viinaa

Jormas: Heteka on lyhennys Helsingin Teräskaluste Oy:stä. Vastaavasti Abloy on Ab Lukko Oy. Mutta mistä on tullut oivan, asiakaspalveluun satsaavan kaupan nimi Puuilo? Sitä olen kysellyt yhdeltä jos toiselta ja luulen, että nyt minulla on kasassa totuus tai ainakin sinne päin. Puuilo oli aikanaan puusepänverstas Kajaanissa, joka teki muun muassa puisia leluja lapsille. Puuiloja siis.

 

Tästä pääsenkin vakioaiheeseeni eli iloon ilman viinaan, sillä eilen katselin keskusteluohjelman, jonka yksi aihe oli Arhinmäki-örvellys. Siinä yksi keskustelija totesi, että "ei tietenkään olisi ollut mitään anteeksipyydettävää, sillä jokaisella on oikeus juhlia".  Voi pyhä yksinkertaisuus. Sanon näin, vaikka se saattaa tuntua vanhan toistamiselta ja viime vuosisadalta. Mutta so what, sillä juotiinhan silloinkin.

 

Hetken jo näytti siltä, että "esikuvien, idolien" alkoholikeskeinen juhliminen saatiin painettua julkisuudessa taustalle pois lasten silmistä joku vuosi sitten voitetun jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen. Silloin iso osa pelaajista hillui pitkin kuvaruutuja ja lehtiä lastenkin silmien edessä. Jäi kuva ja viesti lapsille, että ainakin jääkiekkoilija ensin voittaa kultaa ja sitten se saa ja pitää vetää karusellikännit. Jonka jälkeen saa ja pitää toikkaroida kaikkien pällisteltävänä miten sattuu.

 

Mutta osaavat ne muutkin urheilijat. Esimerkiksi aikoinaan molemmat laskunsa kaatunut mäkimies Tonteri arveli julkisuudessa viettävänsä lauantai-illan rauhallisesti kämpillään kisakylässä. "Ei siellä saa edes viinaa ......."

 

Joten sama kysymys aiheesta Arhinmäelle, ja kaikille julkisuudessa keskusteluun osallistuneille. Mitä on mielestänne asennekasvatus? Jos se on, että älkää tehkö kuten me sanomme tai teemme, niin mitä se sitten on itse kullakin henkilökohtaisella tasolla? Vai eikö mitään? Vai onko niin, että "ei vois vähempi kiinnostaa."

 

Minulla ja koko Suomen kansalla on oikeus elämöidä perustellusti tästä aiheesta, sillä niin Tonteri, jääkiekkojoukkue kuin Arhinmäkikin luovat esikuvaa lapsilla ja Suomikuvaa kaikille veronmaksajien rahoilla. Samalta pohjalta ponnistaa niin Kimi Räikkönen kuin Matti Nykänenkin. Ja Teemu Selänne, jolla hänelläkin lienee tapansa sekä tottumuksensa. Ja lähes esimerkillinen julkisuuskuvansa.

 

Jos itse en olisi koskaan päässyt kiinni päihteettömään elämään, saattaisin itsekin elää harhassa, että juhlimiseen ja hauskanpitoon tarvitaan päihteitä.

Mutta mihin aikuiset kadottavat hauskan ja juhlimisen selvin päin? Lapsilla hauskanpito pää kristallinkirkkaana ei ollut kateissa puusepänverstas Puuilon aikaan eikä liene vieläkään. Heillä ei ollut edes niin, että ilo ilman puuiloja(leluja) on teeskentelyä? Lapset osaavat pitää hauskaa monellakin tavalla. Ilman päihteitä. Mihin se katoaa kun tulee iältään, mutta ei mieleltään vastuulliseksi aikuiseksi?

 

Ja kuinka alkoholia käyttävät ovat onnistuneet omimaan ja istuttamaan isoon osaa kansaa käsityksen, että juhlimiseen tarvitaan aina viinaa? Sama ilmiö kuin sanalla raittius. Miksi kyseinen sana liitetään aina päihteisiin tai päihteettömyyteen? Vaikka varsinkin mielen raittius on jotakin aivan muuta kuin viinaa tai viinattomuutta.

 

Juha Vuoriselta kysyttiin hänen ollessaan 43-vuotias absolutismista: “Halusin antaa lapsilleni sellaisen isän, jonka olisin halunnut itselleni. Yritän kai lasteni kautta elää lapsuutta, jollaisen olisin itselleni toivonut. Siinä elämässä ei käytetä alkoholia.

Koska läpimurtoteokseni nimi on Juoppohullun päiväkirja, absolutismini on herättänyt uteliaisuutta. Olen havaitsevinani jopa kunnioitusta. En tosin ole enää tekemisissä ihmisten kanssa, jotka juovat humaltuakseen. He heittivät minut ympyröistään, vaikka olisi voinut kuvitella käyneen toisin päin.

Joissain juhlissa kysyttiin, että ei kai minua häiritse, jos muut ottavat. Kysymys oli yhtä typerä kuin jos minulta olisi tiedusteltu, että ei kai häiritse, että muut hengittelevät samaa ilmaa.”