Jotain hukassa

päivis: Olen aina rehvastellut (itselleni) sillä, että en koskaan hukkaa mitään. Se ei enää päde, sillä hukkasin vuosi pari sitten pankin tallelokeron avaimen. Kun lopulta oli myönnettävä, että avain on lopullisesti kadoksissa, piti vain nöyrtyä menemään pankkiin ja tilaamaan kelpo maksua vastaan uusi avain. Jonkinlainen teoria minulla on, mihin avain katosi, mutta jos se olisi oikea, avainta ei käytännössä enää olisi saatavissa takaisin.

Monet hukkaavat kännyköitään. Meilläkin niitä välillä etsitään soittamalla toisella kännykällä kateissa olevan numeroon, mutta tähän mennessä ainakin kaikki ovat aina löytyneet. Avaimet ovat varmaan se kaikkein yleisin kadoksiin joutuva tavara. Minäkin yksi päivä "hukkasin" ns. kodinavainnippuni, jossa on myös Omia polkuja kulkevien kaupan avain. Kun läksin Hyrylän keskustasta hakemaan avaimia Jokilaaksosta, matkalla huomasin, että ne eivät olleet hukassa sen kauempana kuin takin taskussa.

Jormalla on TV:n katseluun silmälasit, joissa sangat ovat ohuen ohuet ja linssien ympärillä ei ole mitään. Ne ovat siis hyvin huomaamattomat. Joskus niitä etsitään TV:n katselupaikalta Fatboyn poimuista. Tänään söimme laskiaisen kunniaksi laskiaispullat. Ne olivat tarjottimella läpinäkyvässä muovipakkauksessa. Syötyämme ja kahvit juotuamme vein tarjottimen keittiöön ja olin jo nakkaamassa pullapakkauksen roskikseen, kun huomasin, että Jorman silmälasit olivat juuri ja juuri huomattavissa pakkauksen päältä. Jorman mielestä on olemassa joku merkillinen Kasper, joka siirtelee tavaroita paikasta toiseen ja siksi yhtä sun toista joutuu kateisiin. Minä en moiseen Kasperiin kuitenkaan usko.

Potentiaalinen auton hukkaaja saattaisin kuitenkin olla. Jätän yleensä auton parkkiin tuttuihin paikkoihin. Jossain parkkihalleissa olisin varmaan ihan pulassa, jos en veisi autoa suunnilleen samaan paikkaan, johon sen olen tottunut aina viemään. Jossain vieraalla paikkakunnalla pitää olla tosi tarkkana, mitä koodeja siinä kerroksessa on, johon jätän auton. Sama juttu on kadun varressa. Jos ei ole kyse jostain normipaikasta, joskus saattaa vähän aikaa muisti pätkiä, että mihinkäs se Martti tulikaan pysäköityä. Mutta luulen, että en noiden juttujen suhteen poikkea kauheasti muista normiautoilijoista.

Autojen kanssa pitää olla muutenkin tarkkana. Olen kuullut muutaman hauskan tositarinan, kun joku on mennyt väärään autoon. Ei mikään ihme, kun autoja on niin paljon ja samanmerkkisiä ja -värisiä pilvin pimein. Mutta nythän asia eksyi jo otsikosta. Ehkä kirjoitan noista väärin valituista asioista joskus enemmän.