Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Vanha tuttu Jomtien

päivis: Tänään jo käveltiin kierros Jomtienin kakkoskadun kautta Kissin kananmunasalaatille, sieltä viralliselle punnituspaikalle ja puntarin osoittamien lukemien järkyttäminä rannalle numero 33. Tiesimmehän sen, että paino on noussut edellisestä käynnistä, mutta että näinkin paljon molemmilla. Syyksi yritimme selittää esimerkiksi vaihtunutta puntaria. Selvästi se ei enää ole sama kuin ennen. Siitä osoituksena muun muassa puntarin kyljessä olevat merkinnät ali- tai ylipainosta. Sen mukaan olen melkoisesti ylipainoinen. Pakko uskoa.

Tai yksi selitys löytyi vielä: puoli kiloa/punnitsija tuli juuri juoduista sodavesistä ja kai kananmunasalaatillekin jokunen sata grammaa pitää laskea painoa. Mitä siitä nyt sitten tuleekaan hyvitystä? Ja kummallakin tuntui olevan ainakin sormissa turvotusta. Nehän jo selittävät vaikka kuinka monta lisäkiloa.

Mahdollisten muutosten lisäksi piti tietysti taas tarkkailla euron kursseja suhteessa Thaimaan bahtiin. Se on paljonkin parempi kuin viimeksi ja huomattavasti parempi kuin sitä edellisellä kerralla. Nyt hyvä kurssi on erityisen tärkeä, sillä tällä kertaa Seven Seasin rakennuttaja saa maksun käteisellä. Ennen erät on maksettu Suomesta pankin kautta, mutta nyt on tilaisuus todeta ensin, että onhan rakentaminen edistynyt niin kuin pitääkin.

Kun päivän jo hämärtyessä kävelimme kotia kohti, matkan varrelle sattui paikallinen tori. Puntarilla käynti ei enää ollut vähääkään mielessä ja niinpä kävimme ostamassa tervetuliaiskahvien kanssa mustikkamunkit. Oltiin paikalla niin kreivin aikaan, että munkit olivat vielä lämpimiä. Sokeroituna, kiitos!

Ei kommentteja: