Merikontti- ja koiranelämää sekä hyvää mieltä

Jormas: Tämän päivän blogikirjoitukseni http://elamantahden.blogspot.com/ teossa lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä se on myös vastaus yhdelle merikonttikotien kanssa puuhastelevalle:

Morjens Niilo. Kiitos mielenkiinnosta ja infosta missä menet konttiajatustesi ja -rakennustesi kanssa. Ovat mielenkiintoisia. Joskus olen pohtinut perustuksia niinkin, että kuinkahan suuria kierrepaaluja on olemassa.

Omia ja vähän muidenkin Merikonttikoti-ajatuksia olemme vieneet omaan verkkaiseen tahtiin eteenpäin, sillä minulle ne eivät ole elämää suurempia asioita. Joku vaivaa päätään ja hieroo vähintään henkisesti siellä olevia älyn- ynnä muita nystyröitään kuvaristikoilla ja Sudokuilla. Niillä minäkin ja monella muulla, joiden joukossa siis merikontit ja kaikki niihin liittyvä. Joitakin Pelle ja Pelletär Pelottomien omia toteutuksia olen seurannut ja konsultoinutkin. Yksi mielenkiintoisimmista on kauneussaliyrittäjä, joka tekee Hartolaan neljästä merikontista kesäasuntoa. Luulen, että ensi kesänä hän saa nauttia jo valmiista. Hän on blogimme seuraaja, joten ehkä hän kertoo siellä tai https://www.facebook.com/jormasoini.paivistranden tai jollakin muulla tavalla……? Toki omiakin juttuja tuupitaan eteenpäin.

Kiitos kutsusta Riihimäelle, jonne kyllä tulen, jos en unohda. Ehkä muistutat? Samalla saat itsekin tässä kutsun Jokilaaksoon. Jos siihen tartut, soita etukäteen toukokuun alun jälkeen, jotta osaan olla paikalla. Me olemme nimittäin perustaneet Hyrylän keskustaan Omia polkuja kulkevien kivijalkakaupan/kohtaamispaikan, jossa tulee vietettyä tovi jos toinenkin. Myydään ja annetaan ihmisille kaikkea sitä mitä meille antavat. Kävijöiden kanssa etsimme niille uuden kodin ja/tai käyttötarkoituksen. Jos viivan alle euroja jää, pyrimme tuottamaan niillä hyvää mieltä jonnekin ja joillekin. Tällä hetkellä ykkösajatus on, että voisiko vaatimattoman tuoton avulla aidot ikäseniorit jossakin päästä enemmän ulos haistelemaan kesän tuoksuja. Hyvän hetken tuottaminen on siis se tärkein juttu. Että kävijä lähtisi mukavilla mielin jatkamaan mitä se itse kullakin sitten lieneekään. Lisäksi keräämme Kivijalkakauppamme seinille kansan suusta siepattua faktaa ja fiktiota sanoin ja kuvin. Teemme siis tekstejä kuvin, kehystämme ne ja ripustamme seinille. Laitan liitteenä yhden malliksi.

 

Niilon koiramaailmaan kuuluu oikein hyvää. Sillä tai hänellähän on kaksi kotia, kuten eliitillä usein vähintään on. Toinen on kaupunkikoti Vallilassa, jossa Niilo on ehkä enemmän lemmikkieläimenä. Toinen koti on maalla Tuusulan Myllykylän Jokilaaksossa, jossa se viettää etupäässä koiranelämää. Siellä sen yksi keskeisimmistä arjen ja pyhän osioista on paimentaminen, seuraaminen tai mitä lienee. Kun Duokodissamme on ikkunoita ja ovia lattiarajaan saakka, niin sisältäkin vahtimiseen ja juoksemiseen lasista toiseen menee valosanaikaa aika tavalla. Ja kun päivät pitenee, niin Niilon työtaakka kasvaa. Maalla ei luonnollisesti ole Citykaneja, mutta vastaavasti Countrykaneja kylläkin. Niistä muodostuu Niilon oma, henkilökohtainen Jokilaakson lauma. Se on selvinnyt talven yli ilveksistä, ketuista, supeista, huuhkajista, pöllöistä ja muista petolinnuista huolimatta. Countrykaneille ei vahtimisen lisäksi Niilo osaa mitään tehdä, sillä kerran pyydystimme sellaisen pienriistaloukolla Niilon kanssa. Suukon antoi kuten sammakollekin. Josta ei suutelemalla kuitenkaan tullut osaomistuskoira Niilon unelmien prinsessaa. Että Jokilaaksossa olisi koiraprinsessalle sulho tarjolla. Poikuus tallella ja kaikki.