Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Keski-Uusimaa ja 30 v. käytöstapojen omistava

Jormas: Blogeissa, Facebookissa, Twitterissä sekä monissa muissa sosiaalisen median välineissä ja foorumeissa on paljon minua miellyttäviä puolia. Olen Päiviksen kanssa esimerkiksi kirjoittanut noin tuhat blogikirjoitusta.

Niitä voi lukea tai olla lukematta, niitä voi kommentoida tai olla kommentoimatta ja niitä voi kirjoittaa tai olla kirjoittamatta. Ja niitä on mukava itse lukea vaikkapa vain parin vuoden takaa. Oman mielen ja oikkujen mukaan.

Oma lukunsa mediaa ovat lehtien julkaisemat lukijan palstat, joille voi lähetellä kirjoituksia paperikirjeistä ja  -korteista tekstiviesteihin. Ja kaikkea siltä väliltä. Radiossa on Kansan radio, jonne mieltään häiritsevistä asioista voi soittaakin. Ja puhua elävälle ihmiselle tai nauhurille. Ehkä kuulijaksi ei tarvittaisi edes ihmistä, sillä nykyään koulutetaan myös kuuntelija-koiria. Joka tapauksessa kaikki ovat tapoja joiden avulla voi purkaa hyvää ja huonoa mieltä. Mielenpurkua tai vain ajan kuluttamista ja täyttämistä voi toki harrastaa silloinkin, kun ei tunnu miltään eikä ole mitään sanottavaa. Aivan kuten nyt itse sunnuntaiaamuna teen.

Tai en aivan, sillä taidan minäkin vähän marmattaa. Ja ehkä sekin on parempi tehdä tänne kuin ilman syytä vaikkapa vaimolle.

Tämän päivän Keski-Uusimaa-lehdessä kirjoitti nimittäin mielensä pahoittaja nimimerkki "30 v. käytöstapojen omistaja", että kaupassa ei osata käyttäytyä. Häntä oli närästänyt 18-20-vuotias neiti, joka oli ohittanut mielensä pahoittajan liian lähellä kassaa.
Mutta ei siinä kaikki. Riesaa oli oletettavasti "vähemmän kultaisen käytöksen käsikirjan" omistajalle tulossa lisää. Sillä kassajonossa takana ollut oli näppäillyt kännykkäänsä ja laittanut jauhopurkkinsa liian lähelle ellei peräti toisen ostosten päälle.

Tästä tämä käytöstapojen osaajan, ellei aivan ammattilaisen,  mieli hirtti niin pahasti kiinni, että moisesta kassajonoepisodista hän näki aiheelliseksi kirjoittaa rohkeasti nimimerkillä ykköspaikallislehteen. Kirjoituksessaan hän sanoo, ettei viitsinyt nostaa kaupassa haloota asiasta, koska hän oman käsityksensä mukaan hallitsee käytöstavat. Se on helppo uskoa, sillä niitäkin on hyviä, huonoja ja siltä väliltä. Ja mieltä yhtä monta kuin sanojaakin.

Tästä innostuin pyhäaamun ratoksi hieman penkomaan kaikkitietävää nettiä. Jotta kuinka sen mukaan olisi sopivaa ja ennen kaikkea kohteliasta moisessa tilanteessa käyttäytyä. Vastauksia ja pohdintaa oli moneen lähtöön. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt pitävän hyvänä mallina, että mennään enemmän tai vähemmän kiukkua puhisten tai muuten tuohtuneena kotiin, otetaan kirjoitusvälineet ja kirjoitetaan anonyyminä lehteen. Joten rohkenen tässä omalla nimelläni ehdottaa 30 v. käytöstapojen omistavalle jatko-opiskeluita, sillä hänellä näyttää olevan yhtä huonot tavat kuin jonon etuilijalla tai jauhopurkin omistajallakin.

Ja jos blogini hänen silmiinsä sattuu ja hän päättää kirjoittaa vastauksensa peräti sanomalehteen, oletettavasti edelleen nimimerkillä, niin kirjoittaa hän sitten mitä tahansa, minun huonoista käytöstavoistani ei tarvitse kirjoittaa. Sillä ne tiedän ja olen niistä ajoittain myös hyvin ylpeä

Ei kommentteja: