päivis: Olemme syöneet kalapuikkoja. Itse asiassa jo kahdesti. Edellisistä kerroista onkin varmaan vuosia. Olen pitänyt kalapuikkoja roskaruokana, enkä siksi ole kelpuuttanut sitä lautasillemme. Olen tottunut paistamaan kalapuikot paistinpannulla öljyssä ja se ei enää ole tuntunut hyvältä ajatukselta.
 |
| Puikot uunissa. Paistuvat 15 minuutissa kypsiksi. |
Mutta pari viikko sitten ruokakaupassa tuli mieleen, että pitäisikö sittenkin pitkästä aikaa syödä kalapuikkoja. Siitä vain pakastealtaalle katsomaan valikoimaa. Kuinkas ollakaan, siellä oli ainakin kahdessa eri kalapuikkorasiassa sydänmerkki. En ollut uskoa silmiäni. Katsoin sitten valmistusohjeita. Molemmissa ehdotettiin uunissa paistamista. Tartuin paketteihin, sillä ymmärsin, ettei kalapuikko olekaan enää roskaruokaa.
Tänään katselin vielä, mitä muuta paketissa kerrotaan kalapuikon syvimmästä olemuksesta. Kerrottiin muun muassa se, että puikoissa on ihan kelvollisesti proteiinia. Varsinaisia lisäaineita niihin ei ole lisätty. Suolaakin oli hämmästyttävän vähän, 0,6 %. Leivissäkin on yleensä paljon enemmän, usein kaksin verroin. Silti puikot eivät maistuneet vähääkään suolattomilta.
 |
| Kalan kanssa yksinkertaista ja hyvää. |
Emmehän me tietenkään pelkkiä kalapuikkoja syöneet. Tein perunamuusia, josta Jorma ihmetteli, että viitsin nähdä sen vaivan. Oli kuitenkin selvästi hyvillään. Perunamuusiahan voi tehdä helposti jauheesta ja valmista muusia löytyy myös pakastealtaasta. Tarvitaan vain mikroa. Ei ihme, että moni on luopunut ruoan valmistamisesta, kun einekset ja muut mikrovalmisteet tekevät "ruoanlaiton" niin helpoksi.
Perunamuusin teostahan olen tainnut kerran aikaisemminkin kirjoittaa. Tai tarkemmin sanottuna perunarieskojen teosta. Leivoin niitä yli jääneestä muusista. Ja olen nykyään leiponut joka kerta, kun leivottavaa on jäänyt. Merikonttikodin liesi on inspiroinut minua monenlaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan. Uskon, että inspiraatio on tullut jäädäkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti