Suomalaisia joka lähtöön ja asemalle jätettäväksikin

Jormas: Viime tai edellisreissulla kirjoitin sveitsiläisestä rantatuolissa istujasta, joka oli sydämistynyt, kun kyseisen paikan hoitaja ei hänen lukuisista kehoituksista huolimatta ollut suostunut suomalaisten suhteen toimenpiteisiin. Meitä kun oli hänen mukaansa niin paljon, että hänen ystävänsä eivät mahdu mieleisellä tavalla hänen ympärilleen.

Silloin laskin, että varovaisen arvionkin mukaan 10 kilometrin hiekkarannalla on varmasti 10 000 aurinkotuolia varjoineen. Voisi olettaa siitä löytyvän sopivaa mestaa joka lähtöön. Jotenkin pieni mieleni kuitenkin oli vahingon- tai jonkun muun iloinen, kun törmäsin alakynteen jääneen, minuakin tiukkapipoisemman. Joka vielä sattui olemaan kovastikin arvostamani Sveitsin kansalainen.

Täällä on tosiaan rantapaikkoja moneen makuun. Suomalaisittain katsottuna on 33:sta, savolaisten rantaa ja Lemminkäisen rantaa. Kaikissa liehuu Suomen lippuja ja asfalttimiesten rannassa myös äsken mainitun Lemminkäisen lippu. Tosin täällä talveaan aikoinaan viettäneet pikimiehet ovat saattaneet jo siirtyä kunnostamaan muita teitä, sillä lippu on vanhallla logolla. Uuuden lipun toimitan salkoon, jos Lemminkäinen sen minulle hommaa. On Sateenkaarirantaa ja vaikka mitä. Ja monella maalla tietty omansa oletettavasti nimineen.

Sitten on Rantaparlamentti, jota kutsutaan myös raittiiden rannaksi. Toki siellä aikaansa tappaa ja maailmaa parantaa moni muukin, mutta ydin joukosta ovat raittiutensa saavuttaneet alkoholisit.

Päiviksen tulevan Thaikodimme henkilökohtaisen
turvamiehen palvelusta voisi kollegoilla
kotimaassakin olla jotain opittavaa.

Päiviksen kanssa reissun aikana kierrämme näitä kaikkia suomalaisten kansoittamia rantoja ja otamme suomalaisuutta itsellemme sopivina annoksina.
Toissa päivänä oli raittiiden rannan vuoro. Siellä ihmettelin, kun jokunen tyyppi puuttui, vaikka he oletettavasti olivat maisemissa. Ja vastauskin löytyi, joka karisti sveitsiläisen tiukkapipojen rankinglistani piikkipaikalta sijalle numero 3. Nämä kaksi velikultaa olivat ärsyyntyneet rantapaikan pitäjän tavasta laittaa aurinkovarjoja heidän näkökenttänsä eteen. Olivat nostaneet asiasta sen verran suuren älämölön, että meille kovinkin ystävällinen paikan omistajarouva oli todennut suomenkielisille herrasmiehille, että hän ei toivo näkevänsä heitä enää rantapaikassaan. Myönnän avoimesti vahingoniloni, sillä kaikille ulkomailla aikaansa viettäville olisi eduksi, jos osaisimme käyttäytyä muut huomoiden.

Saisimme silloin kansana parempaa kohtelua kaikki. Tosin Thaimaassa kohtelussakaan ei ole moitteen sijaa. Hesarissa tai jossakin muussa mediassa oli nimittäin hiljan tutkimus pohjoismaalaisten keskuudessa. Että kenet mieluiten tai vähemmän mieluiten toivoisit itsellesi lomaseuraksi tai naapuriksi. Meitä suomalaisia ei oikein halunnut kukaan.