Seisontaa ja päihdehoitoa

Jormas: Päivis kirjoitti eilen seisomisen terveellisyydestä istumisen sijaan. Jos sen hyödyllisyys olisi tiedostettu kouluaikanani, olisin varmastikin seissyt paljon. Silloin istuttiin. Minä enemmän kuin moni muu. Nimittäin jälki-istunnoissa. Mutta  olisihan se sopinut olla jälkiseisontaakin. Tosin monta välituntia tuli seistyä Hyrylän koululla niin sanotun löytötavarakaapin edessä. Opettajien huoneen vieressä. Vieläkin käy kylmät väreet.

Uudenmaan päihdehuollon kuntayhtymän hallituksen jäsen Sinikka Vepsä hehkuttaa tämän päivän Hesarin Mielipide sivuilla laitoshoidon puolesta. Minä en. Olen pitkän työrupeaman aikana nimittäin eräänkin kerran kysynyt, että tuleeko mieleen monta muutakin sairautta, jossa hoidettava olisi mieluummin laitos- kuin kotihoidossa, jos saman hoidon voisi saada kotiin.

Itseäni tyydyttäviä vastauksia ei ole juuri tullut. Joten herää kysymys, miksi päihdeongelmaa ylipäätään pitää hoitaa laitoksessa? En keksi kuin yhden perustellun syyn. Laitoksessa ovat kiusaukset kauempana ja siellä on hyvän henkilökunnan kokemusosaajineen helpompi istuttaa motivaatiota huonosti motivoituneeseen asiakkaaseen. Vai pitäisikö sanoa potilaaseen, sillä alan asiakkaat taitavat olla kuppiloissa ja Alkossa?

Miksi siis alan mies haluaa laitokseen? Jos on niin sanottu B-kuulutus perässä vaikkapa maksamattomista sakoista, niin niitä lusimaan ei tainnut poliisikaan saada hakea hoitolaitoksesta. Muitakin hyviä syitä laitospaolle on. Vuokrat saattavat olla maksamatta, työttömyyskorvaukset juotu, jääkaappi tyhjä, trokarit perimässä juotujen pimeiden viinojen saatavia, äiti ei ole käynyt siivoamassa kämppää eikä entinen vaimokaan ole hakenut likaista pyykkiä pestäväksi.

Kunnon perusalkoholisti tarvitseekin parikymmentä mahdollistajaa, joita ovat käytännössä kaikki, keitä alan mies haluaa ylipäätään juodessaan tavata. Jos ylipäätään päihdehoitoa haluataan kustannustehokkaasti uudistaa, on kyseenalaistettava kaikki olemassa oleva. On ajateltava, että otetaan ajatuksissa päihdehoidon laitos ja räjäytetään se mielikuvissa pieneksi palasiksi.

Kun kokonaisuutta sitten aletaan kokoamaan uudelleen, arvioidaan hyvin tarkkaan, mitä vuosikymmenten saatossa laitoshoitoon pesiytyneet palvelut ylipäätään kuuluvat sinne. Ja mitä ei voitaisi toteuttaa kotona ja avopalveluna.

Massiivisista laitoksista on tullut täyden palvelun tavarataloja täysihoitoineen, pesuloineen, kuntosaleineen ja muine harrastusmahdollisuuksineen.

Jos alkoholismi on sairaus, on sitä samalla kriteeristöllä myös silloin narkomania ja nikotinismikin. Kuten ehkä myös kleptomania ja nymfomaniakin. Yhteistä kaikille edellä mainituille on, että niissä voi riippuvuutta aiheuttaneet toiminnot ja tavat lopettaa tyystin eikä henki lähde. Päinvastoin.

Mutta toista on elämä ylensyönnin kanssa. Syömistä ei voi lopettaa kokonaan, vaan on löydettävä kohtuukäyttö. Alkoholismin kanssa pärjää muuten aivan erinomaisesti niin kauan kuin ei juo, sillä alkoholismi ja alkoholisti ovat aivan eri asioita.