Istuminen on viime aikoina joutunut niin huonoon valoon, että seisomisesta on luultavasti tulossa jopa trendikästä. Seisomisen terveysvaikutuksista ei vielä silloin kummemmin puhuttu, kun kannustettiin pitämään kävelykokouksia. Sihteerinä olo voi tosin olla vähän vaikeaa sellaisessa kokouksessa. Nyt pitäisi seistä koko päivä, työssä ja kotona. Tosin monet tekevätkin työnsä seisten tai kävellen. Mutta moni tietokoneen äärellä näpertävä voi ajatella, ettei onnistu minulta.
Katsoin pari päivää sitten televisiosta Akuutti-ohjelman, jossa kolme koekaniinia oli pitänyt tuolittoman tammikuun. Yksi istumatta olleista, mies, paljasti jopa hoitaneensa vessarutiinit seisten. Joillakin asiat näyttävät menevän helposti överiksi. Ohjelma oli kuitenkin hyvin asiallinen, jopa niin asiallinen, että hurahdin ja päätin itse alkaa seistä töissä. Kotonakin syön seisten. Se on helppoa, koska meillä on pöytä sopivalla korkeudella. Tätä taas kirjoitan Fatboylla maaten. En tiedä, minkä verran istumista parempi asento se on, mutta ainakaan reiden lihakset eivät joudu samanlaiseen rasitukseen kuin tavalliseen tapaan istuessa.
Nämä tuskin jaksavat seistä käsillään koko päivää. |
On ymmärrettävää, etteivät kaikki voi työssään seistä: kaupan kassa ehkä voi, mutta ei bussikuski. Jossain artikkelissa opettaja valitti, miten heidänkin työnsä on nykyään enemmän istumatyötä, kun ennen opettaja hoiti kaikki oppitunnit seisten. Aika moni perustelu pakkoistumisesta saattaa silti olla selittelyä. Usein kyse on vain työnteon uudelleen järjestelyistä. Ylen kanavilla uutistenlukijatkin seisovat nykyään. En kyllä tiedä, johtuuko se seisomisen hyvistä terveysvaikutuksista vai mistä.
Vaikka ensimmäinen työpäiväni seisten sujui hyvin, täytyy myöntää, että jossain vaiheessa iltapäivällä tuli houkutus istahtaa hetkeksi. Mutta en antanut periksi. Kotonakin olen seissyt tai löhönnyt Fatboylla. Lauantaina on tullut varmaan löhöttyä enemmän kuin seistyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti