Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 20. helmikuuta 2014

Mikä ruoassa kiinnostaa?

päivis: Huomasitteko? Kirjoitin ruoka-sanan muotoon ruoan. Aika useinhan se nykyään kirjoitetaan ruuan. Sekin taitaa olla hyväksytty kirjoitusmuoto, mutta joissakin asioissa haluan pitää perinteistä kiinni.

Mutta oikeinkirjoitus ei ollut asia, josta ajattelin kirjoittaa. Ruoka on nyt niin joka paikassa pinnalla, että sitä kannattaa vähän tuumailla. Tietysti aina on ollut ihmisiä, joille hyvä ruoka ja ruoanlaitto on ollut ykkösasia. Mutta jotain erikoista siinä on, kun lapsetkin laitetaan - tai pääsevät - kilpailemaan, kuka on paras kokki.

Olen ihmetellyt, miksi ilta toisensa jälkeen useat kanavat syytävät katsottavaksi erilaisia ruoanlaitto-ohjelmia. Joku kokkaa yksin, jotkut itselle ja toisille, ravintoloiden keittiöt avataan katsojille ja ruokaa tietysti laitetaan myös erilaisissa maisemissa: rantakallioilla, veneissä ja ihan tavallisissa kerrostalojen keittiöissä. Tai viimeisin tällainen näkemäni ohjelma kertoi englantilaisnaisen kokkailuista pienen pienessä pariisilaiskeittiössään.

Myös netti on tuonut ihan uuden tavan lähestyä ruoanlaittoa ja leivontaa. Blogikirjoituksillaan jotkut amatööri- tai ammattilaiskokit saavat tuhannet ja jopa kymmenet tuhannet lukemaan noita kirjoituksia. Siis käytännössä ruokareseptejä. Ehkä osansa on myös einesvalmisteilla ja uusavuttomuudella. On mukava katsella telkkarista, kun jotkut osaavat tehdä jotain sellaista, johon itse ei mitenkään pystyisi.
Ruoanlaitto on muuttunut melkoisesti noista päivistä.
Mutta mihin tuo ruoanlaiton menestys perustuu? Miksi se on päivän sana juuri nyt? Tuskin ainakaan minä sitä tiedän, mutta jotain selitystä voin silti antaa. Luulen, että ihmisillä on hirveä tai ainakin melkoinen kaipuu tehdä asioita käsillään. Tietokoneen näprääminen kun ei oikein taida antaa samanlaista tyydytystä käsillä tekemisen tarpeeseen. Ruoka on sitä paitsi ihan toista maata kuin IT-asiat, jotka vuosia sitten tuntuivat hullaannuttaneen suuren osan ihmisistä. Ajateltiin, että se on tulevaisuuden juttu. Tietysti se sitä onkin, jos esimerkiksi jostain täysin tuottamattomasta WhatsApp-viestintäjärjestelmästä halutaan maksaa miljardeja, kuten tänään uutiset kertoivat.

Mutta ruoka on asia, joka on paljon paremmin ymmärrettävissä. Ja ennen kaikkea, se voidaan haistaa ja maistaa. Joskus luin, että tosi moni haaveilee oman ravintolan perustamisesta. Ehkä minäkin jollain lailla, vaikka tiedänkin, ettei minun kokkaustaidoillani pyöritettäisi edes nakkikioskia.

Ei kommentteja: