Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 21. helmikuuta 2014

Välillä häpeän Tuusulan vimmaa hävittää Hyrylän historiaa

Jormas: Uudenmaan ympäristökeskus suojeli Tuusulan Hyrylässä sijaitsevan 1860-luvulta säilyneen vanhan kauppa- ja hoitolarakennuksen "Prijuutin".  Samalla ympäristökeskus antoi määräykset, että rakennus on säilytettävä nykyisellä paikallaan ja sitä on kunnostettava ja käytettävä niin, että huomioidaan sen kulttuurihistoriallinen erityisluonne.

Rakennuksen mielenkiintoinen historia liittyy kyläkaupan eli niin sanotun maakaupan kehitykseen ja kaupan säätelyyn. Kauppias Alexander Karttunen haki kaupan perustamislupaa v.1860, mutta kilpailutilanne ja Helsingin läheisyys katsottiin aluksi esteeksi kaupan perustamiselle. Kaupalle loi toisaalta edellytyksiä Hyrylässä jo silloin toiminut venäläinen varuskunta ja näin kauppa aloitti toimintansa v. 1863. 1900-luvun vaiheilla kaupparakennus siirtyi venäläiselle hyväntekeväisyysyhdistykselle ja siitä tuli pitkäksi aikaa kesäsiirtola ja lastenkoti. 1950-luvun alusta talo toimi venäläisten emigranttivanhusten kesäkotina. Talon nykyisen nimen taustalla on venäjänkielinen sana, joka tarkoittaa suojaa tai turvapaikkaa. Kaunis rakennus edustaa tyyliltään empireä, mutta sinä on vaikutteita myös vuosisadan vaihteen muutoksista.

Vaan mitä teki Tuusulan kunta? Eilen kunnanhallituksen kokouksessa se pikapäätöksellä päätti purkaa rakennuksen.


Varuskunnan ortodoksikirkko valmistui vuonna 1900. Kullatut sipulikupolit näkyivät kauas. Talvisodan jälkeen kirkon kupolit purettiin ja tilalle tehtiin ilmavalvontatorni. Venäläisen varuskunnan kaunis punatiilinen ortodoksikirkko hallitsi Hyrylän maisemaa 1900-luvun alussa. Kirkon rakentaminen liittyi varuskunnan hengellisiin tarpeisiin, mutta taustalla oli myös aikakauden venäläistämispyrkimykset.

Kirkko palveli lisäksi paikkakunnalle asettunutta venäläistä siviiliväestöä ja kirkon vihkiäisjuhlaan vuonna 1900 osallistuikin itse kenraalikuvernööri Bobrikoff. Venäläinen kirkko järjesti monenlaista seurakunnallista toimintaa. Kirkon kuorossa lauloivat sotilaiden lisäksi myös alueen ortodoksiperheiden jäsenet. Kirkko hiljeni kun venäläinen varuskunta lähti

Kun Suomi itsenäistyi, hiljeni muukin ortodoksisen seurakunnan elämä. Kauppias Worobjev soitti kuitenkin vielä 1920-luuvn alussa kirkon kelloja venäläisen kalenterin mukaisina juhlapyhinä. Paikkakuntalaiset eivät aina tienneet, miksi kellot soivat ja joskus jopa ärsyyntyivät asiasta. Jotkut arvelivat soittoa kauppiaiden mainossäveleksi. Kellojensoitosta runoiltiin näin: ”Worobjeffi, Semenoffi, Lasaroffi, bombombom, kilinkalin kauppiaat”

Hyrylän ortodoksikirkon muuttamista luterilaiseksi varuskuntakirkoksi suunniteltiin, mutta suunnitelma jäi toteutumatta. Heti talvisodan jälkeen kupolit purettiin. Jatkosodan aikana kirkon tornin paikalla oli ilmavalvonnan tähystystorni. Varuskunnan väestä ainakin ortodoksikirkon pappi Arseni Razumov ja varuskunnan lääkärit tulivat tutuiksi tuusulalaisille. Vuonna 1896 määrättiin perustettavaksi Hyrylän varuskuntaan sotilasseurakunta (osin venäläistämispyrkimys), jonka jäseniksi myös paikkakunnan ortodoksinen siviiliväestö voisi tulla. Seurakunnan papiksi valittiin nuori kanttori Arseni Razumov (1872-1952).

Vaan mitä teki Tuusulan kunta? Se purki kirkon.


Isä Arseni asettui aikoinaan vaimonsa Anastasian kanssa asumaan hankkimaansa huvilaan Hyrylän keskustassa. Rakennus on vieläkin - reilut sata vuotta myöhemmin - paikoillaan. Nykyisin vanhan pappilan kellariholvien suojassa majailee ravintola Päämaja. Monet muistavat talon vieläkin Elannon talona, joka toimi siinä vuodesta 1922 alkaen, jolloin Isä Arseni siirtyi Lappeenrantaan.

Aikalaisten mukaan Razumovien pappila oli hyvin viehättävä. Papin työhuone oli sisäänkäynnin vasemmalla puolella, sen vieressä oli keittiö ja perheen ainoan tyttären Ninan eli Ninuskan huone. Talon suurin huone ”isosali” oli kauniisti sisustettu, olihan äiti Anastasia taitava käsityöihminen. Pappilan pihamaa oli hyvin hoidettu ja viihtyisä. Puutarhassa kasvoi muun muassa päärynäpuita. Isä Arsenista puutarhanhoito oli niin tärkeää, että sitä piti opettaa myös lapsille venäläisessä koulussa. Pappilan henkisiin harrastuksiin kuuluivat lukeminen ja musisointi.

Isä Arsenin pappila – nykyisin ravintola Päämaja on Hyrylän kauppatiellä. Pappilan takana olevaan puutarhaan Elanto rakensi varaston ostettuaan pappilakiinteistön 1920-luvulla. Vasemmalla on 1932 valmistunut Lemmelän kivitalo. Siinä on sijainnut lihakauppa ja Kahvila-Kaiku. Kivitalon ja Elannon välissä on pieni punainen puurakennus, jossa oli teurastamo ja sota-aikana pilkevalmistamo. Huomaa, että tienpinta on noussut 1800-luvulta noin metrin. Tämä viimeksi mainittu rakennus on myös olemassa edelleen.

Ja minullehan tämä Isä Arsenin koti on kovastikin merkityksellinen, sillä sen yläkerran huoneessa asui äitini, jota isäni niin sanotusti riiusti. Ja siellä he laittoivat minut alulle.

5 kommenttia:

Rauha Witham kirjoitti...

Hei!
Oli kivaa lukea näitä Hyrylän vanhoja juttuja. Olivat vielä hyvin kirjoitetut. Päivi, sinä olet hyvä toimittaja ja selväsanainen. Jorma, sinulla on sitä tietoa Tuusulastakin, kun olet asunut siellä ja siellä ovat juuresi.
Olette todella mielenkiintoinen pari.
On ollut ilo teihin joskus tutustua ihan naapureina Laukaassa.
Kesäiset terveiseni! Rauha Witham

For life kirjoitti...

Et Rauha arvaakaan kuinka iloiseksi kommenttisi teki meidät molemmat.

Anonyymi kirjoitti...

Tuusula on periferiaa täältä Eirasta katsoen.Eikös siellä ole paljon väkivaltaakin ollut viime aikoina.Sellaista haja-asutusaluetta.

For life kirjoitti...

Periferia on suhteellinen käsite. Kun täällä Pattayalla tai Monacon kasinolla kyselen Eiraa, kysyvät mikä Eira? Ja kun kyselen Tuusulaa, sanovat oh jes, Jean Sibelius and Finland 100 years

Anonyymi kirjoitti...

Pattaya on maailman suurin bordelli ja pedofiilien ja peräkammarin poikien irstailupaikka.

Monaco taas on pieni persläpi,eikä todellakaan mikään viihtyisä paikka..Ranskan rivieralla on paljon mukavimpiakin paikkoja.