Arvaajia ja pakkopullaa

Jormas: Eilen katsoi 200 MHz:n telkkaristamme suoraan silmiini meteorogi. Näin hän tekee joka päivä useammankin kerran ja usealla eri ulkoisella olemuksella. Jos viitsii ja pitää tarpeellisena katsoa. Samalla asialla ovat kuitenkin kaikki. Arvaamassa mikä keli on huomenna kotiseudulla ja maailman toisella laidalla. Silmiin kai katsotaan kuuluttajan ja uutisten lukijan lailla siksi, että sääennustuskin pitäisi kyetä kertomaan uskottavasti. Ennustaminen onkin vaikaa. Varsinkin tulevaisuuden.

Eilisen tuijotuksen viesti oli, että vielä on Etelä-Suomessa vähän pakkasta, mutta etelälounaasta tulee yön aikana sitä ja tätä matala- ja kai muutakin painetta, joten aamulla ollaan plussalla. Ja kun aamulla katsoin mittariin tietääkseni millä varustuksella lähden Niilo-osaomistuskoiran kanssa aamutarpeilleni ja lehden hakuun muutaman sadan metrin päähän, näytti mittari näytti -12 astetta. Ja vaikka kuinka ottaisi jormaslisän pois, plussakeliä ei siitä syntyisi sittenkään.

Etana, etana näytä sarves, onko huomenna poutaa

Mitäpä väliä minulle sillä muuten olisi eläkeukkona varsinkaan marmatukseen saakka, mutta minunkin verorahojani menee Ilmatieteenlaitoksen ylläpitoon laitteineen ja palkkoineen. Joten pitäisihän sen olla muutakin kuin arvauskeskus.

Ja varsinkin kun verottaja päätti ottaa omiin liiveihinsä eläkkeestäni helmikuun alusta 150 euroa enemmän. Se on tietty, että valtio tarvitsee rahaa, mutta kyseleekö kukaan säätieteilijöiden laadun perään vai onko tieto samaa luokkaan kuin sammakkomiehellä aikoinaan?

Eilisen päivän Hesarissa oli myös joku toisen alan tietäväinen, joka valitteli, kun ihmisille antavat enemmän tai vähemmän oppineet väärää tietoa. "Onks tietoo?" Sanoi entinen pimeän pullon hakija (minä). Mutta nyt oli kysymys alkoholistien pakkohoitoon määräämisessä. Joku nimittäin oli sanonut, että Suomessa ei pakkohoitoa ole. Ja tämä kirjanoppinut taas vastaavasti oli sitä mieltä, että kyllä on.

Kyllä se raittius tai pullo löytyy, kun pääsen täältä...

Niin onkin. Määrätyn pohjajengin yhteisellä näkemyksellä, olisiko lääkäri, poliisi ja sosiaalitoimi, voi päästä esimerkiksi itselleen tai ympäristölle vaarallisena laitokseen peräti viikoksi.

Jos joku itseni lailla on alkoholismin kokenut, osaa päätellä paljonko on juopolle hyötyä viikon pakkopaidasta. Sanoisin yleisellä tasolla, että sen jälkeen on katkeruus kasvanut ja jano lisääntynyt. Mutta voihan se toisaalta vauhdittaa oman henkisen pohjan löytymistä, joka kyllä vaaditaan tämän taudin suhteen pysyvään muutokseen. Silloin voi löytyä raittius loppuiän laitoshoidosta, muuten vaan tai haudasta.