Puuhapäivä

jormas: Tänään kirjoitan pitkästä aikaa päivän puuhasteluista. Joita niitäkin riittää enemmän kuin on haluja tehdä. Aamu alkoi kuitenkin kuten melkein kaikki aamuni Suomessa lehden tai oikeastaan lehtien haulla. Laatikossa on aamuisin Hesari, Keskari ja pari kertaa viikossa Tuusulanjärven Viikkouutiset.

Aamun tunnusmerkki on kahvinkeitin, joka aloittaa ropinansa ajastuksen mukaan puoli kuusi. Käkikellosta otamme iltaisin äänet pois, sillä kukunnan lisäksi kellon tanssimusiikkeineen siihen herää myös öisin.
Mukana lehdenhaussa on luonnollisesti Niilo-koira, joka onkin vähän päässyt eroon aamu-unisuudestaan. Postilaatikolle on matkaa 350 metriä. Se on eestaas juuri sopiva aamukävely Niilolle ja minulla. Sitten takaisin vuoteeseen kahvikuppien lehtien kanssa. Niiden parissa meneekin reipas tunti, jonka jälkeen on aamupalan ja muiden aamun tarpeiden aika.

Varttia yli kahdeksan pitikin olla autoa katsastamassa. Tai enhän minä sitä katsasta, vaan alan ammattimiehet luonnollisesti. Katsastus meni läpi, mutta sen verran löytyi mieheltä meille kerrottavaa, että piti mennä Suzuki-huoltoon varaamaan huoltoaika.'

Matka jatkui Järvenpään Mestariasunnot Oy:n toimistolle, josta hain avaimet voidakseni käydä katsomassa mitä kuuluu Merikonttikotien Duokotimme pikkuveljelle Sinkkukodille.
Se on nyt myös valmis ja odottaa Järvenpään kaupungilta sijoituslupaa. Koti oli oikein tyylikkäästi ja laadukkaasti tehty loppuun Mestaritoiminnan työnä.

Järvenpää on Niilonkin kannalta oiva paikka, sillä siellä on tiedossani olevista koirapuistoista suurin. Ja usein Niilolle kavereita. Niin nytkin. Tarjolla oli cockerspanieli, snautseri, Saksan painenkoira sekä Rhodesiankoira. Se varsinkin oli mielenkiintoinen tuttavuus, sillä se on aikoinaan jalostettu leijonanmetsästykseen.

Sieltä jatkoin Suur-Helsingin Valkonauhaan, jossa oli palavereita ynnä papereiden läpikäymistä allakirjoituksineen. Oli myös oikein lämmin tapaaminen Sininauhan monivuotisen tilintarkastaja Marja-Leena Turusen kanssa. Valkonauha saattaakin työllistää hieman entistä enemmän, sillä joudun yllättäen hoitamaan puheenjohtajan tehtäviä tämän kauden loppuun.

Pakilasta matkasin Sininauhaliiton toimitalolle Metsälään. Sinne oli laskuasiantynkääkin, mutta enimmäkseen puuta heinää entisten työtovereitteni kanssa. Mukavaa kaikin tavoin.

Sen verran puhuin Sininauhan johdon kanssa, että kiinnostusta olisi toiminnan laajentamiseen vaikkapa Pattayalle, jos otan tehtäväkseni hommata rahoituksen. Siihen olisikin nyt entistä oivemmat mahdollisuudet, sillä Raha-automaattiyhdistys on muuttanut linjaansa ulkomailla suomalaisten keskuudessa työtä tekeviä järjestöjä kohtaan.

Alkuilta meni ja menee vielä valmistautumisessa Matkamessuille, joilla olen torstaista sunnuntaihin esittelemässä Pattaya Suomi-Seuran toimintaa.