Suuntana Thaimaa

jormas: Tänään otamme allemme kulkuneuvon tai parikin, sillä suuntamme ensin taksilla Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Sieltä olemme jo etukäteen katsoneet profiileihimme sopivan toisen joukkoliikennevälineen, lentokoneen, jolla lennämme Thaikotiimme pariksi kuukaudeksi. Tai me lennämme Suvarnabhumin lentokentälle. Kansanomaisemmin silloin puhutaan Bangkokin kansainvälisestä lentokentästä.

Koija made by Thailand

Siitä matkaamme linja-autolla Pattayalle tai oikeastaan Jomtienille. Vaikka ne ovatkin kaksi eri kaupunkia, ovat cityt kasvaneet yhteen ja toisistaan ne erottaa Buddhavuori. Sieltä on hienot näköalan kumpaankin kaupunkiin. Koko kaupunkivuori luontoineen ja temppeleineen on hienosti hoidettu ja rinteillä risteilee myös kuntopolkuja. Niitäkin olemme kiertäneet.

Asuntonamme on jo useamman vuoden ajan ollut Pattaya Suomi-Seuran yhteydessä oleva noin 50 m2 ylimmän (neljännen) kerroksen ”läpitalonkoti”, jonka päällä on käytössämme samankokoinen kattoterassi. Alakerroksissa on Seuran toimintaa, kirjastoa, päiväkeskusta, keittiötä ja niin edelleen.
Jomtienilla katujen varret ovat täynnä 4-6 kerroksisia, pieniä kerrostaloja, joista yhden kerroksen koko on suunnilleen mainitsemani 50 m2. Yleensä omistaja vuokraa vain koko talon kerrallaan ja vuokralainen sorvaa sen sitten omaan käyttöönsä sopivaksi. Mitään vuokranantajan korjausvelvoitetta tai vastaavaa ei juuri tunneta, vaan vuokralainen tekee ja korjaa. Mutta vastaavasti vuokrakin on kohtuullinen. Me maksamme kodistamme vuokraa alle 150 € kuukaudessa.

Koija made by Finland

Niin Thaimaassa kuin Suomessakin on ihmisten koteina, asuntoina tai paikkoina mihin päänsä kallistaa edelleen myös hyvin vaatimattomiakin viritelmiä. Viikonloppuna kävin päiviksen kanssa katsomassa miltä Helsingin tuleva asuntoalue ja vähän muunkin keskus Kalasatama näyttää. Siellä on toiminut jo useamman vuoden ajan aivan rannassa merikontista tehty Kahvila Ihana kesäaikaisin. Talven se viettää hiljaiseloa odottaen kesää muuttolintuineen. Mielestäni aidoin stadilainen muuttolintu on Kauppatorin kalalokki, joka sekin on saanut citykanien lailla montakin tappotuomiota. Kalasatamassa on myös taideteos Mammutin luuranko tai oikeastaan puu- ja rautaranko, sillä ihmiset viisaudessaan polttivat sen viime kesänä.
Ja sitten rannalla on muutama koija, jotka syksyn sateessa olivat ankeudessaan asuntoina vailla vertaa. Näin siis. jos ja kun ne ovat jonkun koteja pressuineen ja patjoineen. On pakko myöntää, että ainakin minä tarvitsisin kokovartalopuuduketta kohtuullisen määrän, että uni koijassa tulisi. Yhden yhtä vaatimattoman majan bongasin Thaimaasta viime reissulla. Se on yhtä vaatimaton, mutta ei ehkä ilmeeltään aivan niin iloton.