päivis: Olen yhä enemmän ollut vakuuttunut, että osaomistuskoiramme Niilo on kaikkien koirakoulutuksen oppien ulottumattomissa. Tosin kerran se karkasi ovesta, mutta tuli heti sisälle, kun komensin napakasti. Uskoinkin, että Niilo luuli olevansa remmissä kiinni, eikä siksi lähtenyt pitemmälle livohkaan.
Eilen se onnistui taas yllättämään minut täysin. Menimme Jorman kanssa hääpäivälounaalle - hääpäivä on tänään - Jorman ehdotuksesta Keravan Onnelliseen kanaan. Aavistelin, että taka-ajatuksena oli ottaa Niilo mukaan, sillä Onnellinen kana toivottaa myös lemmikit tervetulleiksi ja ainakin koirille on ravintolassa oma ruokalista. Aavistukseni oli oikea. Menimme lounaalle kolmistaan.
Kerroin etukäteen, että varmaan en voi rauhassa syödä, kun pitää pelätä koiran mahdollisen huonon käytöksen vuoksi. Väärin! Niilo oli kuin ihannelemmikki. Makaili kaikessa rauhassa pöydän alla. Söi somasti naudan mahasta tehtyjä levyjä ja syötyään jatkoi rauhallista uinumistaan. Vain tarjoilijan käynnit pöydässä saivat sen nostamaan päätään, mutta selvästi se arvioi, että "tuo ei anna aihetta mihinkään".
Olisihan minun pitänyt muistaa, että edelliselläkin kerralla, kun kävimme Niilon kanssa samassa paikassa, se käyttäytyi erinomaisesti. Silloin häiriönä oli vielä toinen koira naapuripöydän alla, mutta Niilo ei ollut sitä huomaavinaankaan. Sekin käytös oli sille aivan ennen kuulumatonta. Mehän olemme jopa osallistuneet koirakoulun koulutukseen, koska Niilo on niin sanottu rähjäävä koira. Ulkona se ei osaa kohdata lajitovereitaan rähisemättä, vaikka sen varsinainen tarkoitus onkin aina leikkimään pääsy. Räksyttämistaipumuksestaan huolimatta Niilo on lauhkea kuin lammas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti