Paistoin perunarieskoja. Omasta maasta kaivettuja uusia perunoita oli jäänyt yli ja ne olivat kiehuneet aivan muussiksi. Tein siis niistä oikean perunamuussin ja lisäsin tarvittavat muut ainekset. Loppuulos näkyy kuvassa.
Keitin myös linssikeittoa tai paremminkin se on muhennosta. Se on bravuurini ruoanlaiton alalla. Onnistuu aina, koska se ei vaadi taitoa. Keitto on lähes luomua (linssit ja kasvisliemi). Myös rieskat ovat luonnonmukaisia kananmunista lähtien.
Luomutuotteet on hyvä esimerkki siitä, että joskus vain pitää luottaa johonkin, jota ei mitenkään voi itse tarkistaa. Juomme luomukahvia uskoen, että joku on varmistanut sen olevan sitä. Samoin on noiden kananmunien, vehnäjauhon, kasvisliemen ja linssien suhteen. Vielä suurempi luottamus on oltava esimerkiksi silloin, jos lääkäri kirjoittaa lääkereseptin, jonka haen apteekista. Pitää uskoa, että farmaseutti antaa juuri sen pilleripurkin, jonka lääkäri on toivon mukaan kirjoittanut oikein. Ja luotettava on tietysti siihenkin, että lääketehtaassa ei ole tapahtunut minkäänlaista virhettä.
Merikonttikodin vesisäiliöön on tänään laskettu muutama sata litraa vettä. Kraanoista tulee siis sitä mitä pitääkin. Pesukoneet ja suihku vaativat vielä vähän säätämistä, mutta mukavaa on, että ollaan taas päästy yksi askel eteenpäin. Harmaan veden pumppu tosin lvi-asentajan mielestä pitää vähän turhan kovaa ääntä, samoin käyttöveden pumppu kuuluu sisätiloihin. Matkailuauton, veneen ja sosiaalikontin pumppujen ääniin tottuneena en niitä osannut niin hätkähtää, mutta emmehän tee tätä asumista ja testaamista vain itseämme varten. Ehkä noille äänille on hyvä tehdä jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti