Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 5. elokuuta 2013

Valkohäntäpeura naaras

päivis: Toissa päivänä kirjoitin pihan poikki kaikessa rauhassa kuljeksineesta metsän eläimestä. Olen samannäköisiä nähnyt täällä aina silloin tällöin ja nimennyt ne kauriiksi. Ehkä siksi, että kauris kuulostaa kauniimmalta kuin valkohäntäpeura. Miksiköhän? En osaa sanoa.

Mutta kauriita ne eivät ole. Siitä varmistuksen saimme Kinnusen Ekiltä, Merikonttikodin keittiön ja kylppärin kaapistojen tekijältä, vannoutuneelta eränkävijältä.

Ekin mukaan eläin, jonka kuvankin laitoin tänne blogiin lauantaina, on nimenomaan valkohäntäpeura. Ja naaraspuolinen sitä paitsi. Uroksella on kai sarvet. Eki vielä täsmensi, että kauris on pienempi, kuten oletinkin, ja sillä ei edes ole häntää. Tällähän oli ihan tuhdisti heiluva häntä. Ilmankos eläin näytti jo kaukaakin yksinään kuljeskelevalta hirven vasalta, sen verran kookas se oli. En tosin tiedä, minkä ikäisenä ja kokoisena hirviemo hätistää vasansa omille teilleen. Ei ehkä kuitenkaan täysikasvuisen valkohäntäpeuran kokoisena.

Jokilaaksossa on valkohäntäpeuran lisäksi kuljeskellut joku muukin. Tällä kertaa se on ollut tunnistamaton kaksijalkainen. Päätti viihtyä uimapaikallamme ja katkoa muutaman, noin ranteen paksuisen koivun vesan. Ja on tallustellut ja ehkä makaillut vähän siellä sun täällä, ehkä kalastellen tai vesilintuja kiikaroiden. Varsinkaan edellinen peli ei vetele, jos käytössä on ollut virveli. Eikä kyllä ole muutenkaan sopivaa vallata yksityistä rantaamme, jossa kyllä haluamme viihtyä ihan kaikessa rauhassa kaksistaan. Tänä aamuna muuten vesi ei tuntunut ollenkaan kylmältä, olihan se melkein 20-asteista joskus aamulla seitsemän aikaan.

Ei kommentteja: