Mustankorkea, Ropponen ja Kuhala

jormas: päivis kirjoitti iltaristeilystä  Päijänteellä. Kirjoitan samasta aiheesta tavallaan, sillä itse osallistuin päivällä kutsuttuna myös Mustankorkea Oy:n 15-vuotisjuhlaseminaariin Jyväskylän Paviljongissa. Kyseessä on seutukunnallinen jäteyhtiö, jonka hallituksessa istuin sen alkuaikoina 15 vuotta sitten. Oli mukava tavata tuttuja  ja muistella menneitä, sillä jengiä oli läsnä pitkälti toista sataa. Ja ihmetellä mistä nykyinen kerma oli poiminut minut kutsuttujen joukkoon.

Ja pitihän minunkin loppupuheenvuoroissa avata suuni, sillä koin minulla olevan jotain sellaista sanottavaa, jota ei muilla ollut.
Nimittäin ennen Mustankorkea Oy:tä oli samalla paikalla Jyväskylän kaupungin kaatopaikka. Siellä asui koijissa myös ihmisiä, jotka itse asiassa osaltaan loivat ensiaskeleita jätteiden lajittelulle Jyväskylässä.

Aikoinaan Jyväskylä rakensi kaatopaikan taakse Sallaajärven huoltokodin, jonne moni mies ja ehkä nainenkin kaatopaikalta muutti. Mutta eivät kaikki. Muistan nimeltä kolme kaveria ja ulkonäötä neljännenkin, jotka sinne jäivät, sillä kaatopaikka oli heidän kotinsa. Tane, Eikka ja Kari sekä mies, jonka nimen muistin eilen, mutta en tänään. Ammatiltaan miehet olivat sekatyömies, putkimies sekä pari entistä, vanhan liiton tukkijätkää.

Itse kävin koijissa silloin tällöin ja aivan erityisen elävästi muistan Kari Niemen, jonka luona vierailin myös  jouluaattoina silloisen Jyväskylän kaupunkiseurakunnan diakonijohtaja Veijo Pesosen kanssa. Kun jouluna astuimme pienine tuliaisinemme Karin koijaan, hänen kotiinsa, oli pöydällä aina virsikirja. Joka kerta lauloimme kolmisin virren numero 21 "Enkeli taivaan lausui näin". Kolmen äijän laulu kaatopaikan kupeessa rosoisuuksineen oli vailla vertaa, sillä se pulppusi meidän kaikkien sydämistä.

Kaatopaikallakin oli myös hierarkiansa. Kun sinne tuli jätekuorma, oli sen tonkimisessa oma järjestyksensä, sillä kasojen tonkijoita tuli siellä asuvien ulkopuoleltakin. He penkoivat jätteitä viimeisinä sen jälkeen, kun oma väki oli käynyt kuormat ensin läpi. Ja ensin ne, joilla oli pienimmät tulot ja viimeisenä eläkeläiset, jotka olivat sen kastin suurituloisempia.

Jyväskylässä asustaa oiva dekkarista Markku Ropponen. Hänen kirjojensa ykstyisetsivä on Kuhala, jonka hänenkään etunimeä en nyt muista. Enkä hänen tämän hetkistä koiransa nimeä. Edellinen tai sitä edellinen oli kuitenkin Jeri. Kuhalan tämän hetkinen asuinmökki sijaitsee Mustankorkean maastossa. Mutta vaikka kuinka seminaarissa tihrusin jätteenkäsittelylaitoksen ilmakuvia, en löytänyt etsivä Kuhalan mökkiä. Enkä lemmikkieläinten hautausmaata. Taitaa olla satua koko Kuhala.