Työaika ja vapaa-aika

päivis: Joskus menneinä vuosina oli vaikea erottaa työaikaa ja vapaa-aikaa. Käytännössä vapaa-aikaa ei juuri ollut ja enimmäkseen se johtui ihan itsestäni. En kaivannut elämää työn ulkopuolella ja kun työtä oli paljon, tein sitä mieluummin kuin vietin siestaa. Muistan joskus harmitelleenikin, kun joulu sattui viikolle tai kun tuli viikonloppu. Olisin halunnut tehdä töitä, mutta useimmat tai siis kaikki ne, joiden kanssa työasioita olisi voinut jakaa, pitivät vapaitaan. Paitsi Jorma tietysti. Jaoimme silloin työn hirveän draivin. Hirveältä se nimittäin saattaa näin jälkeen päin ajateltuna tuntua. Mutta ei tuntunut silloin. Joskus huomasimme kaipaavamme irtiottoa ja kerrankin painuimme viikoksi Egyptiin, jossa suunnilleen koko viikon löhösimme hotellin sängyssä ja katselimme suurista parvekkeen ikkunoista pihalle.

Nykyään osataan Jorman kanssa relata
lomallakin. Tässä odotellaan taannoin
Kuala Lumpurissa lähtöä
kaupunkikiertoajelulle.

Tänään työ ja vapaa-aika sekoittuivat hetkeksi, kun sain ottaa työpaikalta istutusta odottavia perunoita kymmenen kappaletta. Sen verran istutimme viime vuonna perunaa ja saman ajattelimme tehdä nyt. Viimeksi olimme vähän myöhään asialla, mutta onneksi löysin Valtsusta jo hieman itämään päässeitä ruokaperunoita, jotka menestyivät Jokilaakson kuopissa loistavasti. Samoihin kuoppiin laitamme nyt nämä varhaiset Timot. Jätin ne kuitenkin vielä ikkunan eteen työhuoneen pöydälle kasvattamaan vähän lisää ituja.

Tiedän, että on monia ihmisiä, jotka haluavat olla niin, että työtä ja vapaa-aikaa ei voi tai tarvitse erottaa tarkasti. Vapaalla poimitaan vähintään muistiin asioita, joita voi hyödyntää virallisesti töissä ollessa. Samat ihmiset myös odottavat, että työaikaa ei tarvitse niin tarkasti laskea, jos välillä on jotain omia juttuja hoidettavana. Jotkut taas pitävät ainoana vaihtoehtona sitä, että työt alkavat johonkin tiettyyn aikaan ja samaan tapaan päättyvät. Ja työhön liittyvät ajatuksetkin jäävät työpaikalle, kun työpaikan ovi sulkeutuu selän takana. Aika harva voi kai nykyään kuitenkaan tehdä niin. Moni kantaa työasiat kotiinkin, vaikka siitä ei välttämättä työn teon kannalta mitään hyötyä olisikaan. Pahimmillaan työt tulevat painajaisina uniinkin.

Olen mieltänyt nykyisen työni niin, että suurimman osan siitä voisin tehdä etänä. Aika paljon teenkin niin. Vain erinäiset palaverit tuntuisivat vaativan läsnäoloa työpaikalla. Joskus taas kuvittelen, että työhuone on sopivin paikka keskittyä johonkin tekemiseen. Ja sekään ei tarkoita, että olisin työpöydän äärellä vaikka yhdeksästä viiteen. Enhän ole edes kenenkään esimies, jolle minun pitäisi olla läsnä. Olen siis läsnä vain itselleni ja sen voin tehdä missä tahansa. Puhelimella ja tietokoneella minut tavoittaa vaikka toiselta puolelta maapalloa, MOT.