Nimittäin yksi tällainen possu oli viikonlopun aikana tuonut Soiniityntien sillan kupeeseen peräkärrykuormallisen käytöstä postamiaan sisäovia. Moinen urho oletattavasti sitten vaimoväelle ja lapsille rintaa röysistelleen elvistellee kuinka isi tekee remonttia, että ottakaa mallia, kyllä isi osaa. Kertomatta jää, että on maa missä päin Suomea hyvänsä, sen omistaa joku, jonne ei pitäisi ilman lupaa tulla roskan roskaa.
Kerran onnistuin Jokilaaksosta jäljittämään tällaisen tyypin tai oikeammin hänen kasvattamansa pikkupossun, joka oli juuri saanut ajokortin. Kyseisen roskaläjän omistaja löytyi sangen hienosta omakotitalosta Vantaan puolelta. Pihassa oli uima-altaat ja kaikki, mutta ei onneksi ketään kotona, kun roudasin itseni pihaan ulko-oven taakse, sillä saattaa olla, etten olisi edes yrittänyt hillitä itseäni.
 |
| Kotiporsaan kasa |
Totta tai tarua, mutta sanoin, että herralla on kasvattamansa pikkupossun kanssa tasan vuorokausi aikaa hakea roinat pois, sillä sen jälkeen kippaan ne pihalla olevaan uima-altaaseen ja teen ympäristörikoksesta vielä ilmoituksen päälle.
Ja kas, kun vuorokausi oli kulunut, niin kamat olivat kadonneet tontiltamme ja mukana taisi mennä meidänkin roskakasamme.
Vaan tämä vastuullinen oven vaihtaja saattaa livahtaa kuin koira veräjästä, ellei tätä kirjoitusta satu lukemaan joku Myllykylän aktiivi naaapurimme, joka olisi nähnyt tekemisen touhussa kyseisen ympäristöpossun.
On jotenkin irvokasta, kun katselin ja osallistuinkin ympäristön siivoustalkoisiin, jossa siistimme muun muassa naapureiden kanssa kilometritolkulla tien pientareita, niin sitten yksi tai kaksi vintiötä ajattelee, että maailma ja siisteydestä huolehtiminen loppuu heidän osaltaan siihen, kun kotipiha on siistinä ja omat törkyt saa kipata vaikkapa naapuri riesaksi.
Kun tästä vielä innostun, hankin elämäni piristeeksi riistakameran sillan portin lähikoivuihin ja alan tosissani jahtaamaan näitä, joita voi sian lisäksi sanoa vaikkapa paskiaisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti