Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Jokilaakson elämää

Keskeneräinen lintukoto ilman asukkaita
jormas: Monessa paikassa ovat käytännössä ihmiset enemmistö, jos mukaan ei lasketa kirppuja, luteita, täitä Irwinin laulua mukaillen eikä muutakaan pieneliöstön tapaista elämää.

Vaan Jokilaaksossa moni asia on toisin. Siellä ovat ihmiset vähemmistö. vaikka mukaan ei laskettaisi mitään peuraa tai kaurista pienempää. Jokilaaksossa nimittäin elämää riittää ilman ihmisiäkin.
Päivis osasta kirjoitti, mutta onhan täällä paljon muutakin ja menee aikansa, että kaikkea tapahtuvaa oppii edes havaitsemaan.

Viime kesänä esimerkiksi Wärttinän jengi oli tehnut muutto- ynnä muille linnuille uusia koteja pilvin pimein. Niitä porukka sitten ripusteli puihin. Tänä keväänä olen vilkuillut uusien kotien suuntaan, joita onkin siellä täällä varmasti parikymmentä. Lähes kaikissa lienee asukkaat, vaikka en niitä ole juuri havainnut. Mutta havaitsen kyllä, jos jään seuraamaan tarkemmin jonkun pöntön elämää.

Aivan oma lukunsa on Soiniitynsillan toisella puolella, tien vieressä, parin sadan metrin matkalla oleva pajukko. Olemme ristineet sen Satakielipuistoksi. Kun aamulla haen osaomistuskoira Niilon kanssa päivän lehdet, on sirkutus melkoinen ja laulun taso myös. Siinä kalpenisi euroviisuedustajamme äänineen, jonka kalpenemiseen ei tosin taídettu tarvita kuin tulosten julkaisu.

Uusia asukkaita on Jokilaaksoon tullut joka vuosi lisää tai en ainakaan en ole niitä aiemmin huomannut. Uskon myös eläinmaailmassa olevan tragedioita yhtä laillä kuin ihmismaailmassakin. Eläinongelmista eivät kaikki välitä. Tosin eiväthän kaikkia liikuta ihmisongelmatkaan.

Tänään aamulla huomasin esimerkiksi sammakon, joka tavalla tai toisella oli onnistunut pääsemään sadevesiastiaan. Sieltä se ei päässyt ylös ilman apua, joten tuonelan ovet kolkuttelivat pikku sammakolle. Nostin sen ylös ja koska itse en tarvitse uutta unelmien prinsessaa eikä toivon mukaan päiviskään vastaavasti prinssiä, jätin sammakon suutelemisen osaomistuskoira Niilon tehtäväksi, sillä se jos mikä  tarvitsisi unelmien koiraprinsessan. Mutta Niilon monesta suutelusta ja pususta huolimatta, ei sammakosta kuoriutunut Niilolle prinsessaan, joten se sai matkata Pikkulammen veteen etsimään omaa Saku tai Saara Sammakkoaan.

Valmis lintukoto ja sen rouva tärkeässä työssään.
Soiniityntien sillan kohdalla on vedessä sähkötolpan tynkä, jossa on muun muassa taulukko ja yksi Tuusulanjoen virallisista veden korkeuden mittauspaikoista.

Nyt se on saanut uutta käyttöä, sillä västäräkkipariskunta on perustanut siihen kodin. Rouvalle toivon poutapäiviä haudonnan ajaksi ja poikasillekin, kunnes pääsevät lentoon, jonka senkin on onnistuttava laakista, sillä vettä on joka puolella ja veikkaan, että västäräkeillä ei uimataitoa ole vesilintujen lailla, joita niitäkin on maisemissa montaa lajia.

Västäräkkipariskunnan kodissa ei nimittäin ole kattoa lainkaan, ja se saattaa olla kokolinnulle huono valinta. Maisemat veden rannalla ovat kuitenkin upeat, mutta se jäänee arvoitukseksi ovatko molemmat puolisot osallistuneen kodin valintaan vai onko rouva saanut tahtonsa läpi?

Ei kommentteja: