Ei mikään lälläripyörä

päivis: Siirryttiin skootterikauteen, kun Vespa saatiin taas liikenteeseen. Haimme sen Hyvinkäältä ja sieltäpä onkin vaikea löytää pois, kun kerran Hyvinkäälle päätyy. Olisiko se joku enne tulevan kesän asuntomessuja ajatellen? Tuskin sentään. Hyvinkääläisyyttä maistellaan vain kuukauden ajan, mahdollisesti Matkakodissa asuen jossain messujen lähimaastossa. Mutta sen näkee sitten. Jokilaaksossakin pitäisi olla tai ainakin käydä päivittäin, sillä kasvihuone vaatii hoitoa. Ja jo etukäteen kannan huolta mahdollisesta hyvästä vadelmasadosta, joka jää poimimatta, jos emme ole täällä.

Tästä alkaa kesä, vaikka, tai juuri siksi, huomiseksi onkin luvattu sadetta.

Taas jouduin ihmettelemään, näyttääkö Vespan nopeusmittari liikaa. Sama ilmiö on ollut Smartin kanssa. Kun ajoin Hyvinkäältä Hyrylän suuntaan menevää tietä, jossa on 80-rajoitus, jäin muiden jalkoihin, vaikka välillä mittari näytti melkein satasta. Sama juttu Hämeenlinnan väylällä, kun ajoin töihin. Henkilöautot kaahasivat ohi ja rekatkin saivat kiinni. Kuten kotiin tullessa linja-auto 60-alueella, vaikka Vespan mittari näytti seitsemää kymppiä. Jos auton ja skootterin mittarit eivät näytä väärin, teillä ajetaan pääsääntöisesti melkoista ylinopeutta. Luulisi poliisia kiinnostavan. Jos ei muuten, niin ainakin melkoisen tilin tuolla tien päällä tekisi, jos menisivät sinne tutkineen.

Olen vähän suunnitellut, että hankkisin pyörän myös Thaimaahan. Siellä niitä suomeksi kutsutaan mopoiksi, vaikka suurin osa niistä on kevareita tai ainakin lähes. Pyörän hankinta nousi viimeksi mieleen, kun kotiinpaluu lavataksilla Pattaylta oli työn ja tuskan takana. Jorman mielestä en voi ostaa muuta kuin japanilaispyörän, taisi olla Honda PS nimikirjainteni mukaan. Pyörän osto ei ole mikään ihme juttu Thaimaassa, sillä euroissa sieltä saa kaksipyöräisen huomattavasti pienemmällä summalla kuin Suomessa. Ei siis ole mikään leuhkimisen aihe.