Tänään hoitsu kertoi, kun kyselin jatkosta. Hän sanoi tämänhän piti loppua jo kolmeen vuoteen. mutta toisin kävi. Tutkittavat olivat hänen mukaansa selvinneet niin hyvin, ettei juuri ole ollut aivohalvauksia, aivoverenvuotoja, ei sydänpysähdyksiäkään eikä juuri muitakaan katastrofeja, vaan jengi on voinut odotettua paremmin.
Kun sen kuulee, kuten se lienee tarkoitettu, on se hieno juttu. Mutta sen voi kuulla toisinkin. Kun ei meitä ole saatu hengiltä kolmessa eikä kuudessakaan vuodessa, niin ensi kuussa lääketehdas jossain maailman kolkassa ratkaisee, kannattaako näillä mömmöillä enää yrittääkään. Hienoa tämäkin, sillä elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoo Nykäs-Matti ja minä.
Sitten puuhastin Järvenpäässä työryhmässä, jossa visioimme asumisneuvontaan ja sen tapaiseen uusia työkaluja ja muita eväitä. Porukassa on hyvä henki ja muutenkin Järvenpään ja sen omistamien yhtiöden henkilökunta on osaavaa ja innostunutta. Tämäkin on siis kovin mukavaa.
 |
| Tässä kasvaa kaneille, linnuille sekä minulle ruoka-aineita |
Mutta päivän tärkein sessio oli Vihdin Selkissä, jossa meitä haastatteli Keski-Uusimaan toimittaja valokuvaajineen. Lehti nimittäin oli meihin yhteydessä ilmaisten halunsa tehdä juttu Merikonttikodeista. Käytiin vähän kaikkea läpi ja tarinaa kai olisi riittänyt kirjan verran. Joka tapauksessa nyt on sen aika, että tulemme hankkeen kanssa julkisuuteen, joka antaa meille varmaankin suuntaviivoja minne mennä hankkeen kanssa jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti