Elämä on...

jormas: Iltalehden ja Keski-Uusimaan uutisointi ja sen mukana tullut julkisuus on ollut sangen mielenkiintoista märehdittävää. Kun peilaan sitä siihen, että asunnottomuusteeman ympärillä olen ollut monellakin tavalla julkisuudessa yli 30 vuoden ajan sekä myös itsekin kirjoitellut, niin Merikonttikoti on kiinnostavuudellaan ollut todella yliveto.

Palaute ja kysymykset ovat olleet innostavia ja niistä voi päätellä, että valtakunnassamme moni muukin on pähkäillyt saman aiheen ympärillä. Vaan se saattaa edelleen pitää paikkansa, että merikonteista tehtyjä asuntoja ei Suomessa ole, sillä mistään ei ole tullut viestiä, että nimenomaan Merikonteista tehty asunto olisi saanut valtakunnassamme rakennusluvan asunnoksi.
Varsinkaan vakituiseksi sellaiseksi. Tosin sitähän ei ole vielä meilläkään, joka ei ole niinkään Merikonttikodista kiinni, vaan mieluumminkin testauspaikasta Tuusulan Myllykylän Jokilaaksossa.

Tänään kuitenkin löimme osaltamme kiinni sen, että asuntomessuille meneminen ei ole enää meistä kiinni, joten meitä sitova verkko on kyseiselle organisaatiolle heitetty. Jos sponsoreita ei löydy lisää, menee omat ja naapurinkin siemenperunat, mutta kuten Dna sanoo, elämä on. Ja Matti, että se on lisäksi laiffii.

Jatkan kuvan muodossa  Merikonttikotien esittelyä, sillä mitä erilaisemmat oman tiensä kulkijat ympäri maailman ovat väsänneet niistä itselleen koteja. Kuvan rakennelma ei liene Pohjolan maista, sillä pakkasenkestävyys lienee heikonlainen.
Mutta  eläytyä voin asukkaaseen, joka on vähällä rahalla rakennellut itselleen persoonallisen kodin, jossa ainakin minä todennäköisesti  viihtyisin oivalla tavalla.
Me jatkamme omalla sarallamme ja pidämme blogimme lukijat enemmän tai vähemmän ajan tasalla.