Hesarissa oli muutama päivä sitten juttua nuoresta arkkitehtiopiskelijasta, joka visioi vanhoille, suurille omakotitonteille piha-asuntoja, yksiöitä, joissa voisi asua hänen mielestään kai kaltaisensa nuori ihminen. Miksi ei myös joku omakotitaloa asuvan lapsiperheen isovanhemmista, esimerkiksi? Silloin se toimisi eräänlaisena mummonmökkinä.
Arkkitehtiopiskelijan toive oli, että omakotitalojen pihayksiöt olisivat kaikki yksilöllisiä ulkomuodoltaan. Siksi merikonttikoti ei voi olla ratkaisu hänen ajatteluunsa, mutta se ei silti estä ajattelemasta, että merikonttikoti olisi nimenomaan ratkaisu vaikka siihen hetkeen, kun perheen aikuistuva lapsi haluaisi itsenäistyä, mutta ei kuitenkaan ole vielä valmis muuttamaan aivan omilleen. Ja sitten tosiaan se isovanhempi, joka ehkä möisi liian suureksi jääneen kerrostalokotinsa ja hankkisi tilalle merikonttikodin. Jäisi vielä rahaakin elämiseen.
Jorma mainitsi Iltalehden jutussa, että ajatus konttiasumisesta kääntyy helposti ihmisten mielissä laitapuolenkulkijoiden asuttamiseen. Ehkä he ovat hakeneet suojaa konteista, koska kuvitelma elää niin sitkeässä. Ja eräänkin kerran olen joutunut vastaamaan, että "kyllä, Duokotiin tulee ikkunoita, vieläpä aika monta". Niin kuin tulee Sinkkukotiinkin.
Huonosti näkyy, mutta näkyy kuitenkin, että sorsapariskunta tepastelee jään reunalla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti