Hyvää loppuvuotta

jormas: Presidentti Tarja Halonen toivotteli Twitterissä tälle vuodelle huomattavasti parempaa kuin viime vuodelle. Kun on tullut tähän ikään, osaa olla enemmän tai vähemmän kiitollinen jokaisesta vuodesta, josta selviää hengissä. Se riittäköön minulle. Ja miksi ei muillekin, jos rakastaa elämää. Jos taas ei, mutta on varma taivaspaikastaan, niin mitä sillä silloin itsekkäästi ajatellen on väliä milloin noutaja tulee? Joten ajattelen meitä pitävän tässä elämässä ja ajassa kiinni epävarmuus tulevasta enemmänkin kuin varmuus paratiisista.

Vuoden vaihdetta vietimme Tuusulan Jokilaaksossa, joka on sekä luonnon, että sykkeen ytimessä, sillä vieressä on Myllykylä, joka lienee Tuusulan eteläisin kylä. Se sinällään ei sykettä isosta maailmasta juurikaan tuo, mutta sen tuo muun muassa Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyys. Yksi sen ilmateistä on suoraa kylän yllä, joten tuulahdus pallon milloin miltäkin puolelta tulee usein. Nyt kun aamulla puoli kahdeksan on vielä pimeää, emme tiedä tuleeko Saksan postilaitoksen keltainen kone edelleen siihen aikaan Suomeen. Sekin ratkeaa, kun päivät pitenevät.

päivis oli saanut blogikirjoituksessaan myönteisen palautteen "anonyymiltä", jokapäiväseltä lukijaltamme koska leikkaa hiuksensa itse. Vaikka kirjoitammekin lähes poikkeuksetta niitä näitä jorinoitamme lähinnä omaksi iloksemme, iloitsemme jokaisesta kommentista tai ylipäätään palautteesta. Lukijoita tai käyntikertoja sivuillamme on tällä hetkellä reippaasti toista tuhatta kuukaudessa, joten määrä on vielä sangen pieni. Tärkeitä meille ovat jokainen.

Myös minä leikkaan tukkani itse. Sen olen aloittanut 50-vuotiskekkereilläni, jolloin tukkani tosin leikkasi pois Sininauhasäätiön ensimmäinen ja ainut toiminnanjohtaja Esa Toivari. Myönnän, että sitä ennen oli ainakin yksi harjoitusleikkaus.Tukka- tai kampausmalli on minulla pysynyt koko ajan samana. Kaikki pois.

Huomasin muuten kaljuksi ajamisen olevan itselleni varsinkin ensimmäisellä kerralla aikamoinen prosessi, sillä aina nousi pintaan ajatus, että mitähän muut mahtavat ajatella. Merkillistä, sillä silloin kun sikailin vuosikaudet milloin missäkin kunnossa milloin missäkin, ei ollut mitään väliä mitä puhutaan, kun vain puhutaan. Ei ollut väliä meneekö olematon kunnia, kun vain maine lisääntyy. Ehkä se on sukulaissielu sille, että kuppilan tai Alkon ovea ei yleensä avata häpeilleen. Mutta jos apua  hakee tautiin, joka on mennyt suun kautta sisään vaikkapa AA-kerhosta, niin sen paikan ovi on avattaja ympärilleen pälyillen. Että ei kai vaan joku näe minne menen.