Viestiseinä vie huomion varsinaiselta asialta

päivis: "Nyt pu­heen­vuo­rot ovat usein liian pit­kiä, ei­kä ai­toa de­bat­tia syn­ny."
Twit­ter-sei­näl­lä val­tuu­te­tut kom­men­toi­si­vat ko­kous­asioi­ta tie­to­ko­neil­ta tai äly­pu­he­li­mis­taan. Ko­ti­kat­so­mois­ta­kin voi­si osal­lis­tua, kos­ka vies­ti­pal­ve­lu on kai­kil­le avoin.
"Mo­nis­sa se­mi­naa­reis­sa on käy­tös­sä reaa­li­ai­kai­nen vies­ti­sei­nä, ja se toi­mii hy­vin."

Tuo yllä oleva on lainaus tämänpäivän Hesarista, jossa haastateltiin tulevaa Helsingin uuden kaupunginvaltuuston puheenjohtajaa, Mari Puoskaria. Puoskari on kolmekymmentä ja risat, nuorin puheenjohtaja sitten vuoden 1875, jolloin puhetta johtamaan valittiin hitusen vanhempi, 35-vuotias helsinkiläismies.

Olen itsekin kerran "päässyt" kokemaan tuollaista viestiseinää ja siitä ei kyllä ole muuta kuin huonoa sanottavaa. En ymmärrä, miksi suostumme siihen, että osa yleisöstä, olkoon valtuutettuja tai ketä hyvänsä, keskittyy näppäilemään kännyköitään ja seuraamaan minkälaisen loistavan älynväläyksen vierustoveri on juuri saanut viestitettyä seinälle. Kuka enää kuuntelee puhetta pitävää valtuutettua tai luennoitsijaa, kun kaikki vain näpyttelevät ja tuijottelevat kuolemattomia tokaisuja tyyliin "terveisiä Oulusta"?

En tiedä, pitäisikö Puoskarille antaa anteeksi tuo viimeisen päälle loistava (?) idea hänen nuoruutensa vuoksi vai siksi, että hän on todellisuudessa kotoisin joltain tuntemattomalta kuulostavalta pikkupaikkakunnalta jostain päin Suomea. Ehkä noista molemmista syistä hänen pitää erityisesti päästä pätemään tai sitten on vain niin, että yhteisten asioiden hoitamisen kulttuuri on muuttunut. Ehkä Puoskarin kaipaamaa debattia on se, kun joku vastaa Oulussa käyneelle, että "kiitos terveisistä".