Raskas huvi vaatii joululepoa

jormas: Jotenkin on ollut ainakin suomalaisittain mukavaa, kun on lunta aivan joka puolella. Yhdessä vaiheessa muistelin lapsuuteni aikoja, kun hiihdimme ja laskimme mäkeä Hyrylän kuuluisilla hiekkakuopilla. Kun välissä oli monta talvea, että Etelä-Suomessa ei lumia (ei Nokian Lumia) paljon ollut, uskottelin itselleni lumen paljouden johtuneen vain lapsuuden muistikuvista. Vaan nytpä valkoista on ollut riittämiin kolmena vuonna peräkkäin aivan valtakuntamme eteläisintä kolkkaa myöten.
Eilen uutisoivat lunta olevan elelässä eniten lähes koko valtakunnassa. Liki 70 senttiä. Tästä seuraa, että tuon vihreän harrastukseni, moottorikelkkailun Tuusulan Jokilaaksoon, sillä sielläkin lunta piisaa. Pääsen helposti metsämiestan jäljille ja katsomaan onko kuinkakin ilveskissan sekä muiden isompien nisäkkäiden elämän jälkiä ynnä muuta menoa.

Niilo sai joululahjaksi Ikean kanin, jonka kanssa on aikaa
ja voimia mennyt, joten levätäkin pitää välillä

Joulua olemme viettäneet Laukaassa, Nurminen-järven rannalla. Päivis-place on todella hiljainen paikka, vaikka moottorien ääni on tuttua täälläkin silloin tällöin. Mutta vain päiväsaikaan, sillä järven eteläpäässä on Kankkusen Juhalla jäärata, jossa pörisee niin kaksi- kuin nelipyöräisiäkin. Yöt, illat ja aamut ovat hiljaistakin hiljaisempia ja koska valosaastettakaan ei ole, näkyy tähtiä taivaalla enemmän kuin lumihiutaleita maassa.

Pakkanen täällä ei ole laskenut vai noussut(?) jouluna alle 20 asteen, joka ei meitä mitenkään haittaa. Eikä tiaisia, jotka ovat syöneet heille kattamassamme joulupöydässä lasin takana joka päivä hämärästä hämärään.
Jos jatkaisimme täällä oloa, niin entiseen tapaan myös lintulaudoillamme vierailijat monipuolistuisivat. Tulisi tilhistä närheen ja varpusesta punatulkkuun.

Sen verran on keli kuitenkin ollut vilpoista, että kelkkailemaan emme ole lähteneet, vaikka ne kaivoimmekin esiin. Parina, kolmena viime talvena on lisäksi jäällä ollut sen verran vettä, että reiteillekin on täytynyt hieman kiertää. Vedestä jään päällä on moniakin arveluita, joskin itse luulen osansa siitö olevan rannalle valmistuneessa vesivoimalaitoksessa. Josta siitäkin suomalaiset perisuomalaiseen tapaan valittivat niin pitkälle kuin väylää piisasi. Ei siis ydinvoimaa eikä vesivoimaa eikä mitään muutakaan sähkövoimaa omille nurkille, mutta sähköä pitäisi silti saada omaan pihaan saakka joulukynttilöitä myöten. Mutta valittamisen oikeus on demokratian hinta ja sen vastakohtia ovat Aatu, Saddam ja Gaddafi, joita harva niitäkään haluaisi ohjaamaan omaa saati valtakuntamme tietä kohti huomista sekä parempaa tulevaisuutta.