jormas: Tänään on harrastettu moottorikelkkailua. Reitit eivät ole vielä kunnossa ellei sitten kelkkailuharrastus tai paikallisen kelkkakerhon toiminta ole hiipumaan päin.
Toisena vuotena taas tuli edellisvuoden kartta ja seli seli, että reitistö on muuttunut vain tältä ja tuolta osin, älkääkö ajako sinne tai tänne sekä niin edelleen sitä sun tätä.
Kun itse olen ollut kyseisen kelkkakerhon jäsen alusta saakka, niin nyt taidan sen heivata, sillä palvelua en ole saanut edes sen vertaa, että joku olisi vastaillut sähköpostikyselyihini. Joten olkoon ja ajellaan sitten omilla luvilla ja ilman.
Kelkkailu kuitenkin on mukava, harrastuksena täysin tarpeeton, mutta en osaa oikein kokea syyllisyyttä siitäkään, että siinä palaa polttoainetta.
Sen tiedän, että metsän eläimillä ei ole mitään vastuullista kelkkailua vastaan, josta muistan yhden mukavan tapauksen, joka silloin tällöin kelkkaillessa nousee muistini sopukoista. Silloin kelkkailin Lapissa, silloisen Metsähallituksen mailla ja reiteillä, kun huomasin, että tamppautuneen kelkkareitin oli ottanut omaksi väyläkseen myös porotokka tai miksi sitä kuuluneekaan kutsua.
Joka tapauksessa ne olivat tarponeet kovaa polannetta poronkuseman jos toisenkin. Se muuten on matka, jonka poro kusematta kulkee.
Sen tiedän, että metsän eläimillä ei ole mitään vastuullista kelkkailua vastaan, josta muistan yhden mukavan tapauksen, joka silloin tällöin kelkkaillessa nousee muistini sopukoista. Silloin kelkkailin Lapissa, silloisen Metsähallituksen mailla ja reiteillä, kun huomasin, että tamppautuneen kelkkareitin oli ottanut omaksi väyläkseen myös porotokka tai miksi sitä kuuluneekaan kutsua.
Joka tapauksessa ne olivat tarponeet kovaa polannetta poronkuseman jos toisenkin. Se muuten on matka, jonka poro kusematta kulkee.
Joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin saavutin tokan ja päätin pysäyttää siihen. Siinä sitten tein tulet ja keittelin kunnon kaffet sekä pistin makkaran kärisemään tikun nokkaan. Porot tulivat koko ajan uteliaammaksi ja viimein koko jengi oli kelkkani, itseni ja tulen ympärillä ihmettelemässä, että mitä sie etelän immeinen teet, kun ei oli hyttysiäkään huiottavaksi, vaikka talvisellaisiakin silloin tällöin näkee.
Siinä minä yhdessä muun luomakunnan kanssa sovussa nautin Lapista, sillä poroillakin oli massut täynnä, koska kelkanjälkeä myöten helposti kulkiessaan ne olivat löytäneet uuden, vähälumisen jäkäläpaikan, josta oli hyvä kapsuttaa ja saada kupu täyteen apetta. Minä olin omillani ja siemailin kunnon käsin kaiverretusta kuksasta porokaffet, haukkasin HK:n Sinistä pätkän jos toisenkin. Väliin pistin Auran mietoa sinappia, kun Turun vastaava meni ruottalaisfirmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti